Vuoristoradalla
Professori Juhani Ruutiainen on tehnyt työuransa neurologisen kuntoutuksen parissa ylilääkärinä ja kuntoutusjohtajana Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa. Hän tutki MS-tautia jo silloin, kun aihe ei vielä herättänyt tiedeyhteisössä erityisen laajaa kiinnostusta. Tällä hetkellä professoria kiehtovat MS-uupumuksen syyt ja mittaaminen.
Vuonna 1988 erään uutuuttaan kiiltävän rakennuksen käytäviä mittaili nuori neurologi. Pian sisään astuisi neurologisia kuntoutujia. Heitä varten oli suunniteltu liikunta- ja terapiatiloja, majoitushuoneita, luentosaleja ja ravintola. Nuori lääkäri oli pohtinut millaista osaamista ja laitteita heidän kuntoutukseensa tarvitaan. Millaista kirjallisuutta, millaiset arkistot, millaista henkilökuntaa?
Rakennus oli juuri valmistunut Maskun neurologinen kuntoutuskeskus ja nuori neurologi sen tuore ylilääkäri, Juhani Ruutiainen.
– Se on ollut tärkeä hetki urallani, kun sain olla yhdessä professori Martin Paneliuksen ja sairaanhoitaja Eija Luodon kanssa suunnittelemassa Maskun neurologista kuntoutuskeskusta, Juhani Ruutiainen summaa työhuoneessaan, joka sijaitsee edelleen, 34 vuoden jälkeen, Maskussa.
MS-liitto, nykyinen Neuroliitto, oli asettanut kuntoutuskeskukselle kunnianhimoiset tavoitteet. Liitto oli järjestänyt kuntoutuskursseja eri puolilla Suomea, esimerkiksi urheiluopistoissa. Henkilökunta kursseille palkattiin yleensä paikallisesti, jolloin tieto oli hajallaan ja kokemusta karttui oikeastaan vain pienelle joukolle MS-liiton keskustoimistolla.
– Kuntoutuskeskuksessa ajatuksena oli osaamisen keskittäminen. Liitossa oli laskettu, että kun kuntoutuskurssit saadaan saman katon alle, neurologinen osaaminen karttuu ja kuntoutusta sekä sopeutumisvalmennusta päästään oikeasti kehittämään paljon rakentavammin, Ruutiainen kuvailee.
Laskelmat pitivät kutinsa ja Maskun neurokeskus saavutti pian aseman neurologisen kuntoutuksen kotimaisena huippuyksikkönä. Kolme vuotta avaamisensa jälkeen sosiaali- ja terveysministeriö nimesi kuntoutuskeskuksen myös harvinaisten neurologisten sairauksien resurssikeskukseksi. Perustehtävien eli kuntoutuksen ja sen kehittämisen lisäksi Maskussa on tehty alusta asti tieteellistä tutkimusta ja koulutettu alan ammattilaisia.
Tutkimuksen etulinjassa
Juhani Ruutiaisen oman tutkimustyön painopisteet ovat olleet neuropsykologiassa, MS-taudissa ja liikunnassa sekä terveystaloustieteissä. Alkuperäisiä tieteellisiä julkaisuja on kertynyt mittava määrä, yli 60.
– Tehdessäni väitöskirjaa 70–80 -lukujen taitteessa, kiinnostus MS-tautiin oli aika pientä ja aiheesta julkaisevien tutkijoiden joukko kansainvälisestikin kapea. Työ oli hyvää, mutta volyymit pienet, hän kertoo. Konkreettinen esimerkki on kansainvälinen, MS-taudin tutkimukseen keskittynyt ECTRIMS-kokous. Ruutiainen osallistui siihen ensimmäisen kerran vuonna 1987 Lyonissa.
Kuntoutujien kanssa tehty työ, tutkimustyö sekä mahdollisuus luennoida, ovat tasapainottaneet toinen toisiaan.
– Paikalla oli 300 henkeä, joista suurimman osan tunsin nimeltä väitöstäni varten lukemastani kirjallisuudesta.
Kun kokous järjestettiin viimeksi Lontoossa ennen pandemiaa, osallistujia oli 10 000.
Ruutiaisen mukaan kiinnostus MS-taudin tutkimukseen kasvoi eksponentiaalisesti lääkehoitojen kehittymisen myötä. Hän itse on tutkimuksessaan mennyt uteliaasti aiemmin kulkemattomille poluille. Maskussa muun muassa tehtiin uraauurtavaa neuropsykologista
tutkimusta 90-luvun alussa, ensimmäisten joukossa maailmassa.
– Olin itse kiinnostunut aiheesta ja lisäksi meille tuli töihin hyvä neuropsykologi, Päivi Kujala, nykyinen Hämäläinen, joka innostui siitä, Ruutiainen kertoo. Tuolloin MS-tautiin liittyvistä kognitiivisista oireista tiedettiin vielä hyvin vähän.
– Me aloimme tutkia, kuinka paljon MS-tautiin ylipäätään liittyy kognitiivisia ongelmia, mille alueille ne sijoittuvat, miten vakavia ne ovat ja etenevätkö oireet esimerkiksi kolmen vuoden seurannassa.
Etulinjassa on tutkittu myös muun muassa liikunnan ja MS-taudin suhdetta, sekä MS-taudin yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia. Jälkimmäisen, Defensenä tunnetun tutkimuksen tulokset konkretisoivat hoidon ja kuntoutuksen merkitystä kroonisissa sairauksissa sellaisin suurein, joita päättäjätkin ymmärtävät: euroina. Vastaavaa kartoitusta ei MS-taudin osalta oltu aiemmin Suomessa tehty.
Tällä hetkellä Maskussa kehitetään tutkimusta MS-uupumuksesta.
– Olisi kiinnostavaa päästä MS-uupumuksen syiden ja objektiivisen mittaamisen taakse, Ruutiainen toteaa.
Siitä on tehty paljon tutkimusta, mutta nyt se junnaa vähän paikoillaan. Me etsimme parhaillaan lähestymiskulmia ja menetelmiä, miten tätä voisi tutkia.
Muuttuva kuntoutuskenttä
Alun nuori ylilääkäri on tullut urallaan vaiheeseen, jossa päivätyö kuntoutuskeskuksessa on tulossa päätökseen. Reilussa 30 vuodessa neurologisten sairauksien hoito ja kuntoutus ovat kehittyneet valtavasti. Työuran alussa MS-tautia sairastaville ei ollut tarjota oikeastaan muuta kuin pahenemisvaiheisiin tarkoitettu kortisonihoito. Nyt taudin kulkuun kyetään vaikuttamaan lääkkein. Ihmisten tiedonjano ei ole silti muuttunut.
– Kuntoutujat ovat aina olleet kiinnostuneita siitä, mitä he voivat tehdä oman hyvinvointinsa hyväksi. Ennen nettiaikaa minulta kysyttiin kuntoutuskurssien kyselytunneilla aivan kaikkea mahdollista. Se oli paikka, jossa pääsi ammentamaan tietoa, jota oli vaikeasti saatavilla. Tätä nykyä, kun tietoa on tarjolla valtavasti, kysymykset ovat muuttuneet muotoon ”onko tämä totta”, Ruutiainen kuvailee.
Laitoskuntoutuksen nykyistä tilannetta Ruutiainen seuraa hieman huolestuneena. Hallitusohjelmaan kirjattu monikanavarahoituksen purku leijuu tummana pilvenä kuntoutuskentän yllä.
– Pahimmillaan se voisi merkitä Kelan kuntoutuksen alasajoa. Jos kuntoutuksen järjestäminen siirtyy uusille hyvinvointialueille, se mahdollistaa paluun alueellisen eriarvoisuuteen, jonnekin yli 30 vuoden taakse, Ruutianen toteaa.
– Väitöskirjan ohjaajani totesi, kun kuuli minun siirtyvän kuntoutuskeskukseen ylilääkäriksi, että ”Muista sitten Juhani, että se on sellaista vuoristorataa. Välillä talolla menee hyvin ja välillä huonosti”. Ja näinhän se on ollut.
Mikä sitten on ollut vastapainona työlle? Hyvin työorientoituneena ihmisenä Ruutiainen sanoo löytäneensä tasapainon työn vaihtelevuudesta.
– Kuntoutujien kanssa tehty työ, tutkimustyö sekä mahdollisuus luennoida, ovat tasapainottaneet toinen toisiaan. Jos jotakin on ollut välillä liikaa, on voinut mennä toisen pariin, hän selittää. Jotain löytyy kuitenkin: kirjallisuus ja elokuvat. Niin ja sarjakuvat, Ruutiainen lisää.
Professori paljastaa, että hänen kirjahyllystään löytyy monipuolisesti klassista sarjakuvaa. Niistä yksi on ylitse muiden.
– Olen friikki Modesty Blaiseen. Tutustuin häneen Turun Sanomien kautta, kun tulin opiskelemaan Turkuun. Minulla on melkein kaikki suomenkielinen materiaali, mitä hänestä on julkaistu.
Työ Neuroliitossa loppuu virallisesti maaliskuun lopussa. Vaikka Ruutiainen nyt hyppää vuoristoradan kyydistä pois, ei hän jätä huvipuistoa kokonaan. Erinäiset luottamustehtävät jatkuvat. On myös väitöskirjaprojekteja.
– Mutta ehkä minulle jää nyt enemmän aikaa kirjoille ja elokuville, Ruutiainen tuumaa.
Ja tietysti sille kovaotteiselle ex-rikolliselle nimeltä Modesty.
