Vesi antaa sopivan vastuksen

Arja Pappinen liukuu veteen tottuneesti ja alkaa kauhoa ripeään tahtiin. Joensuulainen Pappinen ui kerran viikossa tavoitteellisesti tuhat metriä. Vapaauinnilla hänellä menee siihen noin 35 minuuttia. 

58-vuotias Pappinen aloitti perheensä kanssa uintiharrastuksen jo ennen kuin hänellä diagnosoitiin MS-tauti yli 30 vuotta sitten. Hän halusi pitää kiinni uinnista sairastuttuaankin. 

Pappisen MS-tauti oireilee vasemmalla puolella muun muassa lihasheikkoutena ja -jäykkyytenä. 

– Alussa uin rintauintia, mutta erään fysioterapeutin vinkistä otin käyttöön räpylät – vasen puoleni kun ei tehnyt altaassa oikein mitään, vaan tuli vain perässä. Räpylöillä sain aktivoitua vasemman puolen ja vaihdoin rintauinnin krooliin. 

Räpylöiden käytölle hänellä on erityislupa. Nykyään Pappinen käyttää uidessa myös allaskäsineitä, jotka lisäävät veden vastusta ja tehostavat treeniä niveliä rasittamatta. Varusteet hän pukee päälleen avustajan tuella ennen altaaseen menoa. 

– Fyysisesti olen aivan lopussa, kun nousen altaasta. Jalat ovat lyijynpainavat, ja tarvitsen avustajan tai uimavalvojan tukea liikkumiseen. Henkisesti tunnen itseni voittajaksi. Ah – tein sen taas!  

Tehoa lihaksiin ja hapenottokykyyn 

Pitkäaikainen neurologinen sairaus on haaste kestävyyden ja hengityselimistön harjoittamiselle, koska liikkuminen itsessään saattaa olla hankalaa. Pehmeä vesielementti onkin kuin tehty sellaiselle, jolle maalla tapahtuva harjoittelu on haasteellista.  

Kun Turun ammattikorkeakoulun fysioterapian opinnäytetyössä tutkittiin vedessä tapahtuvan terapeuttisen harjoittelun vaikutuksia, tulokset olivat positiivisia. Kymmenen viikon harjoittelujakso paransi keuhkojen vitaalikapasiteettia sekä sisään- ja uloshengityslihasten voimaa. Myös kestävyyskunnon todettiin parantuneen harjoittelujakson aikana. 

Pappinen uskoo, että uintiharrastuksen ansiosta hänen lihaksensa ja keuhkonsa ovat pysyneet kunnossa.

Pappinen uskoo, että uintiharrastuksen ansiosta hänen lihaksensa ja keuhkonsa ovat pysyneet kunnossa.  

– Siitä kertoo muun muassa se, että kun syksyllä aloitan uinnin kesätauon jälkeen, pystyn uimaan tuhat metriä yhtä nopeasti kuin keväälläkin. Eräs fysioterapeutti totesikin, että hapenottokykyni on huippuluokkaa. 

Viime vuodet ovat tuoneet Pappiselle lisää tasapainovaikeuksia. Liikkumisen apuna hän käyttää keppiä ja kävelylenkeillä kävelypöytää. Kävelylenkeillä hän joutuu pysähtymään tuon tuosta, koska vasen jalka jäykistyy.  

– Uidessa näitä rajoitteita ei ole, vaan uin tonnin ilman taukoja. 

Tarkista uintitekniikka 

Uinti on tehokasta ja monipuolista liikuntaa, mutta vain, jos sen tekee oikein. Vedessä on liikuttava vähintään 20–30 minuuttia niin, että hengästyy. Pelkkä lilluminen toki rentouttaa ja virkistää, mutta ei nosta kuntoa.  

– Uinnin lisäksi vedessä voi myös juosta ja jumpata, muistuttaa liikunnan erikoissuunnittelija Riitta Samstén Neuroliitosta. 

Vesiliikunnan tehokkuus syntyy siitä, että vesi on tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma. Vedessä on vastusta liikkeen molempiin suuntiin, aivan kuin kuntosalilaitteissa.  

Vedessä vallitsee myös vetovoimalle vastakkainen liike eli noste. Se vähentää niveliin kohdistuvaa painetta ja nivelkipuja erityisesti polvissa ja lonkissa. Nosteen ansiosta ihminen painaa vedessä vain 0–4 kiloa. Siksi uinti ja vesijuoksu soveltuvat myös ylipainoisten liikunnaksi. 

Aikuisten tekniikkauimakoulua voi suositella kaikille, mutta varsinkin niille, joiden uintitapaa sairastuminen on muuttanut.

Uinti on sitä tehokkaampaa ja turvallisempaa, mitä paremmalla tekniikalla ui. Samstén kannustaa hakeutumaan aikuisten uimakouluun, jossa voi hioa uintitekniikkaa.  

– Aikuisten tekniikkauimakoulua voi suositella kaikille, mutta varsinkin niille, joiden uintitapaa sairastuminen on muuttanut. 

Paljon alueellisia eroja 

Mutta entä ne uimisen haasteet: Onko halli esteetön? Pääseekö avustaja mukaan? Voiko saunaan mennä uimapuvussa? Mitä tehdä virtsan- tai ulosteenkarkailulle?  

– Haasteita on, mutta ne ovat ratkaistavissa, korostaa Samstén. 

Uimahallien käytännöt, esteettömyys ja saatavilla olevat apuvälineet vaihtelevat paikkakunnittain. Allastilojen lisäksi puku- ja pesuhuoneiden varustus vaikuttaa pärjäämiseen uimahallissa. Pukuhuoneessa pitäisi olla riittävästi tilaa siirtymiseen pyörätuolista suihkutuoliin sekä mahdollisuus käyttää rollaattoria. 

Allastilojen lisäksi puku- ja pesuhuoneiden varustus vaikuttaa pärjäämiseen uimahallissa.

Joillakin paikkakunnilla tuetaan vammaisliikkujan kuntoilua esimerkiksi alennetuilla lipun hinnoilla tai tarjotaan mahdollisuus käyttää ilmaiseksi avustajaa uimahallissa. Toisaalla taas vammaisen pysäköintiluvan haltija saa myös vammaisen liikuntakortin, jolla pääsee ilmaiseksi kaupungin uimahalleihin ja kuntosaleille. 

Avustajia ja apuvälineitä 

Jotta avustaja voi avustaa myös puku- ja suihkutiloissa, on hänen oltava samaa sukupuolta. Joissakin uimahalleissa on ryhmäpukuhuoneita ja -saunoja, jotka voi saada yksityiskäyttöön ja joihin voi mennä eri sukupuolta olevan avustajan kanssa.  

– Olemme Neuroliitossa ryhtyneet ajamaan sitä, että uusiin uimahalleihin saataisiin myös sekasaunoja, Samstén kertoo. 

Arja Pappinen on tänä syksynä suunnitellut uinnit niin, että hänen naispuolinen avustajansa pääsee aina mukaan. Avustajakin ui mielellään. Joensuussa avustajan uinti on ilmainen, jos asiakkaalla on virallinen oikeus käyttää avustajaa. 

Keppiä Pappinen ei käytä uimahallissa, koska se liukuu märillä kaakeleilla. Suihkutuolia hän ei vielä tarvitse, mutta arvelee, että sen aika tulee pian.  

– Minulla on myös hankittuna jo merkki, joka oikeuttaa uima-asun käyttöön saunassa. Vielä en sitä tarvitse, pärjään avustajan avulla. 

Merkki on tarkoitettu niille, joiden on tasapainovaikeuksien takia vaikea riisua ja pukea uima-asua. Sitä on saatavana uimaa-asuun ommeltavana tai rannekkeena.  

Virtsankarkailukaan ei ole este uintiharrastukselle.

Pappista ei virtsankarkailu vaivaa, mutta sekään ei ole este uimaharrastukselle. Pissalla käynti tai katetrointi kannattaa tehdä juuri ennen altaaseen menoa. On olemassa myös inkontinenssiuima-asuja. Ulosteenkarkailuun voi käyttää anustamponeja.  

Muuallakin kuin hallissa 

Samstén muistuttaa, että uiminen on paljon muutakin kuin uimahallissa pulikoimista. Kesäisin voi uida luonnonvesissä, jos järveen tai mereen meneminen onnistuu. Talvisin moni neurologista sairautta sairastava nauttii avantouinnista. 

– Avantouintipaikoissa on kuitenkin vielä paljon tekemistä, jotta niistä saataisiin esteettömiä, Samstén huomauttaa.  

Pappinen ui vain hallissa. Hänen uintikautensa alkaa syyskuussa ja päättyy keväällä. Kesäisin hän harrastaa muuta liikuntaa.  

Pappinen aikoo pitää kiinni rakkaasta harrastuksesta tulevaisuudessakin. Jokin aika sitten hänen polvensa alkoivat kiukutella, sillä räpylät rasittavat polviniveliä. Niinpä hän otti sakset ja leikkasi räpylöiden kärjistä seitsemän senttiä pituutta pois. Se auttoi, ja uinti pääsi jatkumaan.