Vammainen ja yhdenvertainen – valitettavasti ei

Vammaisfoorumi ja Ihmisoikeuskeskus toteuttivat keväällä 2018 kyselyn, kuinka vammaisten ihmisten oikeudet toteutuvat arjessa. Kyselyyn vastasi 1 525 vastaajaa. Kyselyn tulokset kertovat karua kieltä siitä, että vaikka järjestelmä on olemassa, käytännössä palvelut eivät toteudu tai toteutuvat riittämättöminä.  

Syitä yhdenvertaisten oikeuksien toteutumisen tiellä ovat erityisesti palvelujärjestelmän joustamattomuus ja massaratkaisuihin päätyminen yksilöllisten tarpeiden kustannuksella. Kyselystä ilmenee myös, että edes subjektiivisten oikeuksien takaamien palveluiden saaminen ei läheskään aina toteudu. 

– Vammaisfoorumin kysely oli tärkeä, vaikka se on osin surullista luettavaa, toteaa kansanedustaja ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Noora Koponen (vihr.) 

Jotta nykytilanteeseen voitaisiin vaikuttaa, vammaisnäkökulmaa olisi hänen mukaansa sitkeästi muistettava pitää esillä kaikissa mahdollisissa pöydissä ja yhteyksissä. 

– Elämässä ei ole sellaista osa-aluetta, jota vammaisuus ei koskettaisi, Koponen muistutti kyselyn julkistamistilaisuudessa. 

Useat vammaispalvelun päätökset ovat niin epäinhimillisiä, vaikka ne asianomaisten virkamiesten mukaan ovat poliittisesti oikeita, että koen niiden kyseenalaistavan oikeutta elämään vammautuneena.

Vammaisfoorumin kyselyyn vastannut

Taistelua oikeuksien puolesta 

Kyselyä käytetään YK:lle annettavan raportin pohjana, kun järjestöt antavat YK:lle rinnakkaisraporttinsa Suomen maaraportin ohessa. Kyselyn tulokset (linkki avaa pdf-tiedoston) on jaoteltu eri teemoihin, joita ovat palvelut, muun muassa vammaispalvelut ja apuvälineet, vammaisten asema työmarkkinoilla, työllistyminen ja toimeentulo, esteettömyys ja saavutettavuus, vammaisten ihmisten kohtaamaa vihapuhe ja syrjintä sekä vammaisten naisten, lasten ja nuorten asema. 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää kyselyn tulokset eivät sinänsä yllättäneet, mutta nuorten kokemukset herättivät hänessä erityistä huolta. 

Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että erityisesti alle 16-vuotiaiden, mutta myös 16–24-vuotiaiden ikäryhmässä oikeuksien koettiin toteutuneen huonommin kuin muissa ikäryhmissä, ja kokemukset epäasiallisesta kohtelusta ja syrjinnästä olivat yleisempiä. Sillä, että jo lapsesta saakka tuntee olevansa ulkopuolinen ja syrjinnän kohteena, voi olla kauaskantoisia seurauksia tulevaisuuteen. 

– Vammaisen ihmisen ei myöskään pitäisi joutua käymään jatkuvaa taistelua omien oikeuksiensa puolustamiseksi, niin kuin nyt näyttää tapahtuvan, Pimiä toteaa. 

Olin ostamassa ripsiväriä, tarjouksessa oli tuote ’sexyeyes’. Myyjä katsoi minua pitkään ja totesi, että normaali ripsiväri sopii minulle paremmin. 

Vammaisfoorumin kyselyyn vastannut

Osa kyselyyn vastaajista oli kokenut vähättelyä, joutunut peräämään oikeuksiaan ja käymään läpi lukuisia valitusprosesseja kunnan tekemistä päätöksistä saadakseen itselle kuuluvat palvelut ja/tai apuvälineet. Liian usein kielteisen päätöksen taustalla olivat kunnan määrärahat ja säästötoimet. Vastaajat myös kokivat usein, että yhteiskunnassa heitä pidetään kulueränä, ei yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä, jotka kouluttautuvat, työllistyvät ja osallistuvat verotulojen kartuttamiseen.  

Epäasiallista kohtelua ja köyhyyttä 

Epäasiallinen kohtelu ja syrjintä nousivat esiin erityisen voimakkaasti vammaisten naisten kohdalla sekä työnhakuun liittyvissä tilanteissa. 

Vammaiset naiset ilmoittivat kokeneensa miehiä enemmän seksuaalista häirintää, väkivaltaa ja turvattomuutta sekä epäasiallista kohtelua erityisesti vanhemmuuteen ja perhesuunnitteluun ja kohtuullisiin mukautuksiin liittyvissä asioissa. Naisista lähes puolet kertoi kokeneensa epäasiallista kohtelua terveyspalveluissa, miehistä joka kolmas. Vammaiset naiset ilmoittivat kokeneensa myös miehiä useammin köyhyyttä.  

Köyhyyden kokemukset olivat vastaajille muutenkin tuttuja. Vammaisten ihmisten köyhyys ei koske ainoastaan tukien varassa eläviä vammaisia vaan myös työssäkäyviä ja yrittäjiä. 

Työelämässä vammaisten ihmisten syrjintä ei aina tule suoraan ilmi, vaan on usein rakenteellista ja näkymätöntä. Vammaiset työnhakijat eivät esimerkiksi pääse työhaastatteluun, jos hakemuksessa on maininta vammaisuudesta tai toimintarajoitteesta. Vaikka vammainen olisi korkeasti koulutettu, työllistyminen ei onnistu, eikä työuralla eteneminen. Positiivista erityiskohtelua työnhaussa käytetään hyvin harvoin. 

Opiskeluun liittyen ongelmia ilmeni muun muassa koulutukseen pääsyssä ja opiskelun saavutettavuuteen sekä oppilaitosten esteettömyyteen liittyvissä kysymyksissä. 

Työpaikallamme tehtiin iso remontti. Esteettömyyskartoitus pyydettiin, mutta sitä ei noudatettu lattiamateriaalin suhteen muuta kuin omalla työalueellani. Minulle siis syntyi mielikuva siitä, että ”yhteisölliselle toimistollemme” riittää se, että minä saan pyöriä omalla työpisteelläni, sillä välin kun muut pääsevät kulkemaan helposti työpaikassamme. Tämäkö on yhdenvertaisuutta? Olen pettynyt.

Vammaisfoorumin kyselyyn vastannut

Vammaiset ihmiset törmäävät arjessaan jatkuvasti rakennetun ympäristön esteellisyyteen ja tiedon saavutettavuusongelmiin. Kyselyn mukaan vammaisilla ihmisillä on esteettömyyteen liittyviä ongelmia erityisesti julkisissa liikennevälineissä, liikkumisessa julkisissa tiloissa sekä katu- ja puistoalueilla. Myös viranomaisviestintä ja hätäviestintä aiheuttaa heille haasteita. Alle 25-vuotiaat kokevat tulevansa syrjityksi tiedonsaannissa erityisesti koulussa. 

Kyselyn mukaan konkreettisten ongelmien, riittämättömien palvelujen ja fyysisen väkivallan ohella henkinen väkivalta, vihapuhe ja syrjivät asenteet vammaisia ihmisiä kohtaan ovat yleisiä. Selkeän vihapuheen lisäksi esiintyy halventavaa tai vähättelevää kohtelua, ohittamista ja asiattomia tai törkeitä kommentteja. Usein syrjintä ja epäasiallinen kohtelu ovat sellaista, joita on hankala todentaa, mutta joka levittäytyy kuin raskas, harmaa matto kaiken ylle ja vaikuttaa ratkaisevasti arjen sujumiseen ja yhdenvertaisten elämän edellytyksiin. 

Marika Mäkinen  
päätoimittaja 
Näkövammaisten liitto ry