Työelämä kuuluu kaikille
Viime hallituskaudella osatyökykyisten työllisyysaste nousi, asenteet osatyökykyisten palkkaamiseksi muuttuivat myönteisemmiksi ja tietoa ja osaamista työllistymisen ja työssä jatkamisen keinoista, etuuksista ja palveluista tuotettiin.
Samaan syssyyn syntyi Tie työelämään -sivusto sekä liki tuhat työkykykoordinaattoria kulkemaan osatyökyisen rinnalla.
Kuitenkin viime syksynä julkaistu selvitys osatyökykyisten reiteistä työllisyyteen oli tuloksiltaan karu erityisesti työttömien osatyökykyisten kohdalla. Palvelutarpeen, työkyvyn ja kuntoutustarpeen selvittelyä ei tehdä riittävän yksiköllisesti ja monialaisesti. Työttömät jäävät helposti palveluiden ja oikeiden etuuksien ulkopuolelle.
Ratkaisuksi ehdotettiin työkykyohjelmaa. Tätä kirjoittaessani edessäni on tuore uutinen, jossa kerrotaan, että hallitus kohdentaa 36 miljoonaa euroa työkykyohjelmaan vuosina 2020–2022. Tällä on tarkoitus parantaa yksilöllisten palvelujen saamista työvoimapalveluissa.
Erityisesti toivon, että tuleva työkykyohjelma parantaa vastavalmistuneiden osatyökykyisten tilannetta. Esimerkiksi uupumuksen takia moni nuori pystyy vain osa-aikatyöhön. Sopivaa työtä on usein haastavaa löytää ilman apua. Työttömyys pitkittyy ja kynnys työelämään entisestään kasvaa. Väliinputoajia ovat myös harvinaisia sairauksia sairastavat kipuoireiset, jotka kykenevät vain osa-aikaiseen työhön.
Sopivaa työtä on usein haastavaa löytää ilman apua. Työttömyys pitkittyy ja kynnys työelämään entisestään kasvaa.
Tiedon vähyys sairauden vaikutuksesta työkykyyn voi vaikeuttaa osatyökyvyttömyyseläkkeen saamista. Taloudelliset huolet, pitkittyvät muutoksenhakuprosessit ja asioiden selvittely vievät voimia, mikä edelleen heikentää työkykyä. Henkilökohtaista tukea lähellä asiakasta todella tarvitaan.
Neuroliitto toteutti keväällä kyselyn työterveyslääkäreille. Tulokset kertovat, että erityisesti uupumus ja kognitiiviset oireet ovat haastavia MS-tautia sairastavan työkyvyn ja sen arvioimisen kannalta. Työterveyslääkärit kaipaavat parempaa yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa. MS-taudin käypä hoito-suosituskin puhuu tiiviin yhteistyön puolesta, siinä on konkreettinen kehittämisen paikka.
Osatyökykyisten näkökulmasta työelämässä tarvitaan yhä enemmän erilaisia työtehtäviä ja työn tekemisen tapoja. Yksinyrittäjille tarjottava rekrytointituki sekä kolmannen sektorin palkkatukiuudistus ovat hyvä askel tähän suuntaan. Myös julkisten hankintojen avulla työllistäminen kannustaa palveluntuottajia miettimään, minkälaista uutta työtä heillä olisi tarjolla. Vielä kun kuntasektorin jäykkyyttä työn räätälöinnin osalta saataisiin vähennettyä. Työelämän moninaisuutta kehittämällä luodaan työpaikkoja, joissa on tilaa eri tavoin toimintakykyisille eli sopivaa työtä kaikille.
Marju Teinikivi
työelämäasiantuntija
Neuroliitto ry
