Tutkitun tiedon merkitys korostuu tuntemattoman edessä

Tänä keväänä olemme joutuneet isojen kysymysten äärelle ja toteamaan, että moneen niistä me emme tiedä vastausta. Uusi koronavirus on meille tuntematon, ja opimme sen toiminta­mekanismeista vasta ajan kuluessa. Emme esimerkiksi vielä tiedä, muodostaako sairastaminen potilaalle immuniteetin, ja jos muodostaa, saako sen jokainen, vai kenties vain osa taudin sairastaneista.  

Mutta tätä kaikkea selvitetään kiihkeästi. Tutkimusyhteisö maailman­laajuisesti on antanut näytön osaamisestaan, energiastaan ja kyvystään sopeutua. Uusi korona­virus on huippuvirologien ja -epidemiologien tarkkailun ja tutkimuksen kohteena. Sairastuneiden näytteitä on analysoitu valtavia määriä ympäri maailmaa.  

Sen ansiosta alamme pikkuhiljaa saada enemmän tietoa. Esimerkiksi MS-taudin vaikutuksesta koronaviruksen haitallisuuteen on saatu ensimmäisiä potilasraportteja viruksen voimakkaasti koettelemasta Italiasta. Ensi­tietojen mukaan MS-potilaat eivät ole saaneet hankalampia tautimuotoja tai sairastuneet herkemmin kuin muu väestö. Myöskään lääkitys ei näyttäisi tekevän tilannetta huonommaksi. Virallisia tutkimusjulkaisuja aiheesta voidaan odottaa lähiaikoina. 

Myös rokotetta uuteen koronavirukseen kehitetään eri puolilla maailmaa hartiavoimin. Ironista kyllä, työtä helpottaa se, että epidemia samaan aikaan jatkuu. Esimerkiksi SARS- ja MERS-virukset kuolivat pois ennen kuin niihin saatiin rokote. Rokotekehityksessä voidaan kuitenkin hyödyntää vanhoja SARSiin ja MERSiin kehitettyjä rokoteaihioita, koska virus kuuluu samaan virusryhmään. Se nopeuttaa työtä omalta osaltaan. Aiempi tutkimust­yö ei siis ole mennyt hukkaan, vaan on avuksemme nyt. 

Vaikka paine saada rokote markkinoille on kova, ei rokotetutkimuksen mutkia voida oikoa. Käyttöön tulevan rokotteen on oltava paitsi tehokas, myös turvallinen. Sikainfluenssarokotteen aiheuttaman narkolepsian kaltaista onnettomuutta ei kukaan halua kokea uudestaan.  

Myös Suomessa tämän kevään aikana tehdyt ratkaisut epidemian hillitsemiseksi perustuvat tutkittuun tietoon. Päätöksiä on tehty sen perusteella, mitä olemme jo entuudestaan tienneet vastaavien epidemioiden etenemisestä. Eivätkä ponnistelut ole menneet hukkaan: viruksen ensimmäinen huippu näyttäisi olevan takana päin.  

Emme varmastikaan palaa enää samanlaiseen maailmaan kuin ennen pandemiaa, mutta uskoakseni parempaan, sillä olemme kriisin myötä joutuneet tarkistamaan arvojamme. Nyt on aika pitää itsestään ja läheisistään huolta. Ja vaalia luottamusta tieteelliseen näyttöön.  

Juha-Pekka Erälinna 
neurologian dosentti 
Neuroliiton liittohallituksen neurologijäsen