Tunnekuormitus voi viedä tehot työstä

Työpaikan sosiaalinen ilmapiiri ja tunneilmasto voivat joko tukea tai rapauttaa työkykyä. Affektiivinen ergonomia, joka perustuu aivojen reaktioiden ymmärtämiseen, tarjoaa konkreettisia keinoja työhyvinvoinnin parantamiseen, stressin vähentämiseen ja tunnekuorman keventämiseen.

Aivomme reagoivat herkästi sosiaalisiin signaaleihin. Työpaikan ilmapiiri, vuorovaikutus ja eettiset tekijät vaikuttavat merkittävästi niiden hyvinvointiin, joko suojaten tai aivoterveyttä heikentäen. Työelämän vaatimusten muuttuessa ja tehokkuuspaineen kasvaessa näiden psykososiaalisten tekijöiden vaikutus työhyvinvointiin ja tuottavuuteen on tullut ilmeiseksi. On alettu puhua affektiivisesta ergonomiasta.

– Affektiivinen ergonomia perustuu neurotieteelliseen ymmärrykseen siitä, kuinka tunteet, esimerkiksi negatiiviset tunnetilat, voivat heikentää työntekijän suoriutumista ja päätöksentekokykyä, kertoo tutkija ja yliopettaja Kati Päätalo Oulun ammattikorkeakoulusta.

Päätalo on tutkinut tunteiden ja työympäristön vuorovaikutusta sekä työn eettistä kuormitusta Kestävä aivoterveys -hankkeessa ja ollut mukana määrittelemässä affektiivisen ergonomian käsitettä monitieteisessä työryhmässä. 

– Vielä joitain vuosia sitten jopa työterveyshuollon ammattilaisten oli vaikeaa arvioida työssä olevaa psykososiaalista kuormitusta. Affektiivisen ergonomian käsite konkretisoi sitä ja antaa työkaluja ottaa kuormitus puheeksi samaan tapaan kuin puhutaan vaikka meluhaitoista tai kemikaalien käytöstä työpaikalla, Päätalo kertoo. 

Hänestä on myös tärkeää, että puhutaan kuormituksen sijaan enemmän ergonomiasta. Se kertoo, että ongelmaan on olemassa ratkaisukeinoja.

Uhkasignaali syö voimavarat

Aivotutkijat ovat huomanneet, että tunnepitoiset viestit, erityisesti uhkaan liittyvät, kaappaavat nopeasti huomiomme. Ihmiselle on tyypillistä, että sosiaalinen uhka, kuten pelko ulkopuolelle jäämisestä, voi laukaista stressireaktion, joka on alun perin tarkoitettu suojaamaan meitä hengenvaaralta. Aivot suuntaavat huomion automaattisesti uhkaan, mikä heikentää keskittymistä muihin tehtäviin. 

Monelle muutokset omassa työkyvyssä, vaikkapa sairauden vuoksi, aiheuttavat epävarmuutta ja huolta. Tunne, että ei pärjää, pelko virheiden tekemisestä ja ehkä vielä kokemus siitä, että työkaverit ympärillä eivät luota työn laatuun, ei suinkaan auta skarppaamaan, vaan päinvastoin heikentää työkykyä entisestään. 

– Työntekijän kokemus epävarmuudesta ja pelosta voi johtaa kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen, mikä tekee työtehtävistä entistä haastavampia, Päätalo selittää. 

Tunnekuormaa ei kannata päästää kasautumaan

Tunnekuorma tarkoittaa työssä koettua emotionaalista rasitusta. Tunnekuormaa kasaavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi vaikeat tai turvattomat asiakaskohtaamiset, liiallinen aikapaine, työyhteisön huono ilmapiiri tai epävarmuus omista kyvyistä. Kaikkia kuormittavia tekijöitä ei aina ole mahdollista poistaa, mutta ne kannattaa ottaa puheeksi esimiehen kanssa. 

Päätalon mukaan tärkeintä on avoimuus ja rohkeus puhua tunteista. 

– Tunnekuorman kehittyminen kannattaa tunnistaa ajoissa ja puhua siitä suoraan esihenkilölle tai työterveyshuollolle. On myös hyvä muistaa, että tunteiden jakaminen ei ole heikkoutta vaan keino parantaa työssä jaksamista ja suoriutumista.

Tunnekuorman kasaantuminen vaikuttaa paitsi henkiseen hyvinvointiin myös fyysiseen terveyteen. 

– Tunnekuorma voi tuntua kehossa ja näkyä esimerkiksi lisääntyneenä kipuna tai uupumuksena, Päätalo kuvailee. 

– Seurauksena taustalla olevan sairauden oireet voivat pahentua – ainakin se tuntuu siltä. 

Pitkittyessään tunnekuormitus voi aiheuttaa uupumuksen lisäksi masennusta ja johtaa ennenaikaiseen eläköitymiseen. 

Lainsäädäntö tunnistaa tunnekuormituksen 

Tuottavuuden näkökulmasta on selvää, että psykologisesti turvallinen työyhteisö tulisi olla jokaisen työnantajan tavoitteena. Työpaikoilla, joissa ei huomioida työntekijöiden tunteita ja psykologista turvallisuutta, riski virheisiin ja työuupumukseen kasvaa. 

Suomen työturvallisuuslainsäädäntö velvoittaa työnantajia huomioimaan psykososiaaliset kuormitustekijät, joihin myös affektiivinen ergonomia kuuluu. Laki edellyttää, että työnantajan on tunnistettava työssä esiintyvät psykososiaaliset riskit ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. 

– Mikäli työnantaja laiminlyö näiden tekijöiden huomioimisen, voi siitä seurata myös sanktioita, Päätalo huomauttaa.

Hän vielä korostaa, että työnantajan rooli on ongelmien tunnistaminen. Niiden terveydelliset vaikutukset arvioi aina työterveyshuolto. 

Kuormaa voi keventää itse

Vaikka työnantajalla on suuri vastuu työpaikan ilmapiirin ja turvallisuuden luomisessa, myös työntekijä voi itse vaikuttaa affektiiviseen ergonomiaan. 

– Työntekijä voi parantaa työyhteisön affektiivista ergonomiaa esimerkiksi olemalla avoin omista tunteistaan ja rohkaisemalla kollegoitaan tekemään samoin. Myös myötätuntoinen suhtautuminen sekä itseään että muita kohtaan on tärkeää, Päätalo neuvoo.

Affektiivisen ergonomian edistäminen voi alkaa pienistä teoista, kuten toisten tunteiden huomioimisesta ja rakentavasta vuorovaikutuksesta työpaikalla. Näin luodaan ilmapiiri, jossa tunteista puhuminen on sallittua ja jossa epäonnistumiset voidaan käsitellä rakentavasti.