Toimituksen työpöydältä: Avain-lehti 50 vuotta
Avain-lehteä on nyt tehty sydämellä viisikymmentä vuotta. Liiton, jäsenistön ja ympäröivän yhteiskunnan käänteet ovat konkretisoituneet lehden sivuille toimitussihteerin työpöydällä. Pyysimme Avaimen toimitussihteereitä muistelemaan menneitä ja muisteltavaahan riitti!
- Anni Teppo, toimitussihteerinä 2013–2018
- Saija Suominen, toimitussihteerinä 1996–2008, toimituspäällikkönä 2009–2013
- Paula Sjöblom, toimitussihteerinä 1989–1996
- Tiina Valtonen, toimitussihteerinä 1980–1987
- Pirjo Oksa, toimitussihteerinä 1976–1980 ja 1987–1989
Avain on tärkeä rinnallakulkija
Kun ensimmäinen Avain-lehti, tuolloin nimeltään MS-Avain, ilmestyi vuonna 1970, oli sen ensisijaisena tehtävänä levittää tietoa MS-taudista ja sen vaikutuksista sairastuneisiin ja heidän arkeensa. Tuolloin MS-tautia sairastavia arvioitiin olevan Suomessa noin 3 000.
Ensimmäisen lehden esipuheessa – varsinaista pääkirjoitusta siitä ei löydy – kerrotaan, että erityisenä hankaluutena yhdistystoiminnassa koettiin liikuntavammaisten MS-potilaiden kuljetus, ”joka aiheuttaa huomattavia kustannuksia yhdistykselle”.
Lehdessä toivottiin yhteiskunnan heräävän myös vastuuseensa invalidikuljetusten järjestämisessä. Kuntien vammaispalvelut ja jäsenistön palvelutarpeet nousivat lehdessä esiin myös seuraavina vuosikymmeninä. Eivätkä nämä teemat ole päässeet happanemaan, sote-uudistuksen valmistumista odotellessa.
Aluksi Avain ilmestyi vain kerran vuodessa, sitten kahdesti. Vuodesta 1978 alkaen, järjestön jäsenmäärän jatkuvasti kasvaessa, lehteä alettiin julkaista neljästi vuodessa.
Avaimen rooli Neuroliiton toiminnassa vuosien varrella on kasvanut merkittäväksi. Jäsenistö arvioi lehden kerta toisensa jälkeen tärkeimmäksi jäsenedukseen. Tutkimusuutiset ja vertaistarinat ovat vuodesta toiseen lukijoiden suosikkeja.
Lehteä on matkan varrella myös uudistettu. Vuosikymmeniin mahtuu ainakin neljä ulkoasu-uudistusta. Tuoreimpana kehitysaskeleena on Avaimen verkkosivuston avautuminen kesällä 2020. Avainlehti.fi:n kautta tärkeät aiheet pyritään tuomaan yhä laajemman yleisön tietoon.
Lehti ei olisi mitään ilman yleisöään. Kiitos siis yhteisestä matkasta jokaiselle teille, Avaimen lukijalle. Oli risuja tai ruusuja, me toimituksessa haluamme edelleenkin kuulla näkemyksiänne ja toiveitanne lehden sisällöstä. Niiden pohjalta on syntynyt monta hyvää juttua!
Ps. Kuinka moni mahtaa tietääkään, että kaikki tähän asti ilmestyneet Avain-lehdet on sidottu kirjoiksi? Ne löytyvät Maskusta, Neurokeskuksen E-siivessä olevan luentosalin kirjahyllystä.
Harvinaisten rooli kasvussa
Anni Teppo, toimitussihteerinä 2013–2018
Hyppäsin Avain-lehden ruoriin vuonna 2013 Turun Sanomien uutistoimituksesta. Muutos oli melkoinen, kun iso avokonttori muuttui yhden ihmisen toimitukseksi. Mutta opin ammatillisesti paljon, ja onneksi lehdellä on aina ollut osaava avustajarinki.
Avaimeen tehtiin aikanani ulkoasu-uudistus, joka sai lukijoilta kovasti kiitosta. Polkaisimme myös käyntiin lukijaraadin ja uudet teemaliitteet.
Iso muutos oli MS-liiton nimen vaihtuminen Neuroliitoksi vuonna 2016, mikä näkyi liiton ja jäsenyhdistysten lisäksi toki myös Avain-lehdessä. Lehdessä käsiteltiin yhä kattavammin MS-taudin lisäksi myös harvinaisiin neurologisiin sairauksiin liittyviä aiheita. Nimenmuutos oli hyvä ja välttämätön, koska aiempi nimi ei enää vastannut jäsenistön tarpeita.
Neuroliitossa sain nauttia hyvin erilaisten ja taitavien kollegoiden kanssa työskentelystä. Miten upeita ammattilaisia liitto onkaan pullollaan! Muistan myös lämmöllä hyviä keskusteluja Avain-lehden toimitusneuvoston kanssa.
Ehdottomasti parasta työssäni olivat kohtaamiset jäsenten kanssa. Päivittäin sain ihmetellä ja ihailla sitä avoimuutta ja asennetta, jolla ihmiset olivat valmiita jakamaan omia kipeitäkin kokemuksiaan auttaakseen myös muita. Lämpimät terveiset siis teille jäsenille ja muillekin Avaimen lukijoille, voikaa hyvin!
Ihmisten lähellä
Saija Suominen, toimitussihteerinä 1996–2008, toimituspäällikkönä 2009-2013
Jäsenistä kaikki saa alkunsa, myös lehti. Onnea lehdelle ja sen lukijoille. Aika Avaimen veturina opetti paljon elämästä. Myös etiikasta. Mietin usein, millä oikeudella tunkeudun toisten kotiin, kaivelen kipeitäkin asioita. Aina palasin ajatuksissani siihen, miksi lehteä tehdään. Se antaa vertaistukea ja näyttää, miten arki jatkuu sairaudesta huolimatta. Tuo kokemus on toki yksilöllinen. Siksi tasapainoilu lehden aiheiden kanssa oli haasteellista. Elämä ei ole vain sairautta tai hymyä.
Samasta syystä on tärkeää, miten mediassa puhutaan ihmisistä ja heidän sairauksistaan. Sanoilla on väliä. Teiltä oppimaani työstin Duodecim-lehden kolumnissa, joka käsitteli termejä. Samoja oppeja yritän vaalia nykyisessä päätoimittajan työssäni.
Olen onnekas, kun sain tutustua upeisiin ihmisiin lehteä tehdessä. Puheensorina, yhteiskunnallinen debatti ja ilo ideoida. Ne kantoivat.
Monta rautaa tulessa
Paula Sjöblom, toimitussihteerinä 1989-1996
Toimitin MS-liiton, nykyisen Neuroliiton, MS-Avain-lehteä pääosin 1990-luvulla. Tulin liittoon tiedottajaksi ja MS-Avaimen toimitussihteeriksi loppukesällä 1989. Lehden toimittaminen pysyi vastuullani koko ajna järjestön ulkoisen tiedottamisen ja jäsenistön sisäisen viestinnän ohella. Työsuhteeni lopulla sain tosin Saijan avukseni toimitukseen. Vaihdoin työpaikkaa äitiyslomani jälkeen joulukuussa 1997.
Omana aikanani lehden ulkoasu muuttui. Korvasin kannen kauniit luontokuvat ihmisillä, jotta kansi kertoisi selvemmin lehden sisällöstä eli jäsenistön elämästä ja järjestön toiminnasta. Ulkoasu muuttui kokonaan 1993, kun MS-liitto tilasi visuaalisen ilmeen uudistuksen nuorelta suunnittelijalta Kivi Sotamaalta.
Lehden sisällön suurin muutos oli ehkä harvinaisten neurologisten sairauksien tulo mukaan juttujen aiheisiin. Seitsemän vuotuisen numeron teemat suunnitteli toimitusneuvosto, ja juttuja kirjoittivat itseni lisäksi vakioavustajat, asiantuntijat ja jäsenet. Mieleen painuivat erityisesti haastateltavien kohtaamiset eri puolilla Suomea: ne olivat antoisia ja monin tavoin näkökulmia avartavia.
Lämpimät onnittelut juhlivalle Avaimelle!
Lehti laajenee ja saa väriä
Tiina Valtonen, toimitussihteerinä 1980–1987
Lehti oli alussa pieni ja ehkä enemmän järjestön yhteydenpitofoorumi. Kun monenlaista tietoa alkoi tulvia lehti kasvoi ja sai väriä Perheiden merkitys ja liiton kasvava kuntoutustoiminta näkyivät sisällöissä. Sähkökirjoituskone edusti toimituksessa uutta teknologia. Posti kuljetti aineistot, sähköisiä kanavia ei vielä ollut.
Alkaessani Avaimen toimitussihteeriksi opittavaa oli paljon, koska koulutukseni oli kaukana toimitustyöstä. Päätoimittajana oli Liisa Leiva, joka antoi minulle aika vapaat kädet, mutta myös tukensa. Koin haastavimpana mainosten hankinnan lehteen. Myöhemmin liiton varainhankinta muuttui, ja mainosmyyntiä alkoivat hoitaa ammatti-ihmiset.
Lehdellä oli aina hyvin aktiivinen toimitusneuvosto, joka ideoi juttuja. Siellä istui myös ammattitoimittaja Jane Tuovinen, jolla oli yhteyksiä moniin kiintoisiin lääketieteen tuulahduksiin ja neurologeihin. Hän oli vahva lehden tukija monin tavoin.
Olin paljon myös kurssityössä ja opin tuntemaan paljon ihmisiä. Tuntui, että haastateltavia oli helppo löytää, koska jokainen ihminen on laulun arvoinen – siis myös jutun.
Liisan olohuoneesta Maskuun
Pirjo Oksa, toimitussihteerinä 1976–1980 ja 1987–1989
Tulin MS-Avaimen toimitussihteeriksi MS-liiton toimitusjohtajan Liisa Leivan pyynnöstä. Olin ollut Ylen alueuutisten toimittajana. Lehdessä haluttiin seurata MS-taudin ongelmanratkaisua ja hoidon kehitystä. Harvinaissairauksista kirjoitettiin hyvin vähän – eihän sairastaviakaan ollut tiedossa paljoa.
Liisa toivoi, että mukana olisi aina jonkun lääkärin artikkeli. Toimittaja Jane Tuovinen kirjoitti kaikki lääketieteelliset artikkelit. Myöhemmin Juhani Ruutiainen kirjoitti paljon. Minä tein henkilöhaastatteluita ja taitoin lehteä.
Lehteä tehtiin välillä Liisan olohuoneessakin ja jonkin aikaa Aninkaistenkadun toimitiloissa, mutta kun Maskun kuntoutuskeskus valmistui 1988, lehti sai sieltä omat tilat. Se oli luksusta. Kyseessä oli ensimmäinen yksikkö Pohjois-Euroopassa, joka oli erikoistunut MS-tautiin. Retkikuntia tuli useampia joka viikko, ja minulla oli kunniatehtävä esitellä kuntoutuskeskusta heille.
Varainkeruu kuntoutuskeskusta varten oli mittavaa ja kesti vuosia. Siihen liittyi muun muassa upeita konsertteja,
joissa esiintyi eturivin kotimaisia artisteja Kirkasta Dannyyn. Niistä tietysti kirjoitimme myös lehdessä.
