Tanssia tanssimisen ilosta
Länsi-Pohjan neuroyhdistyksen väki hurahti joukolla tanssiharrastukseen jo kuutisen vuotta sitten. Joka toinen lauantai innokkaat tanssijat matkaavat naapurikaupunkiin Tornioon Tätien salille tanssimaan sydämen kyllyydestä.
Pyörätuolitanssia on voitu harrastaa Tornion Tätien talolla vuodesta 2012 lähtien, jolloin Tanssii tätien kanssa -yhdistys sai RAY:n tukea. Sen avulla voitiin perustaa Viilettäjät-niminen ryhmä pyörätuolitanssijoille ja saatiin ohjaajalle koulutusta.
Ryhmä on tarkoitettu pyörätuolia apunaan käyttäville ja myös pystytanssijoille. Vamman asteella ei ole merkitystä, sillä pyörätuolitanssi ei ole suorituskeskeistä, vaan siinä mukaudutaan tanssijoiden voimiin ja fyysiseen kuntoon. Länsi-Pohjan neuroyhdistyksestä käy ryhmässä tanssimassa kymmenisen hengen aktiiviporukka.
– Täällä tanssitaan tanssimisen ilosta eikä kenenkään tarvitse osata tanssia tänne tullessaan. Musiikki on lavatanssimusiikkia: valssia, tangoa, humppaa ja jenkkaa, sanoo Länsi-Pohjan neuroyhdistyksen sihteeri Sinikka Myllyoja.
Myllyojan lempitansseja ovat fox ja rumba, mutta kaikki muutkin lavatanssimuodot käyvät. Uskallus lähteä mukaan on Myllyojan mielestä pääasia.
Länsi-Pohjan neuroyhdistyksen jäsenille matka ei ole ollut hidasteena. Osallistujia on noin sadan kilometrin säteeltä, myös naapurikaupungista Haaparannalta.
Tanssi on myös tekniikkalaji
Pyörätuolitanssissa lähdetään rauhallisesti liikkeelle. Ensin opetetaan käsien asento ja tanssiparin etäisyys toisistaan.
– Otteet ovat käsi- ja sormivoimien mukaiset ja vaihtelevat eri tanssiparien välillä. Opetukseen kuuluu pyörätuolin jarrutustekniikka ja tilanteet, missä pitää jarruttaa. Tanssipari katsoo toistensa selän taakse ja varmistaa turvallisuuden. Käsien alas laskeminen tarkoittaa jarrutuskäskyä, kertoo Länsi-Pohjan neuroyhdistyksen puheenjohtaja Jouko Patokoski.
Periaatteet ovat muuten aivan samat kuin pystytanssinkin opettamisessa. Ensin edetään rauhallisesti, kunnes taidot karttuvat. Pyörätuolitanssit kestävät pari tuntia, välissä on yksi kahvitauko. Paria vaihdetaan välillä niin, että kaikki pääsevät tanssimaan toistensa kanssa.
40 vuotta MS-tautia sairastanut Merja Jaakola kertoo, että pyörätuolitanssi antaa määrätyllä tavalla vapautta ja piristää henkisesti.
– Se on hyvää jumppaa ja opettaa kehon hallintaa ja antaa vartalolle ylösnousuharjoituksissa motivaatiota, Jaakola kertoo.
kansainvälisissä kilpailuissa.
Oman mittaiset askeleet
Jouko Patokoski käytti aikaisemmin sähkömopoa ääreishermoratasairauden vuoksi. Joitakin vuosia sitten hän uskaltautui tuttaviensa kehotuksesta kuntoutuksessa kokeilemaan pyörätuolitanssia, vaikka ensin ajatteli, että se on mahdotonta.
– Kun tulin seuraavan kerran kuntoutuksesta kotiin, otin pyörätuolin käyttöön. Pyörätuolitanssista saa niin paljon hyvää harjoitusta, kun liikkuu ja treenaa itseään, että se oli mahdollista. Istuma-asento parani ihan huomaamatta.
Sinikka Myllyoja tanssi ensimmäisiä kertoja pyörätuolissa istuvan kanssa jo pian MS-diagnoosinsa jälkeen 90-luvulla.
Istuma-asento parani ihan huomaamatta.
– Tanssi on parantanut tasapainoa ja keskivartalon hallintaa, kehittänyt refleksejä ja herkistänyt käsien asennon aistimista. Tärkeää on se, että vaikka en aina pysy rytmissä, pyörätuolitanssissa se ei haittaa. Askelen pituus voi olla se, mikä on itselle sopivan tuntuinen, Myllyoja sanoo.
Myllyoja tanssii pystytanssia ja on välillä tanssinut pyörätuolissa duotanssia toisen pyörätuolilaisen kanssa, kun jalat ovat olleet huonompana tai kuten loppukesästä, kun toisessa jalassa oli nivelsidevamma.
– Yleensäkin tanssi vie paljon energiaa, ja säästän kaikki voimavarani siihen. Kotona en jaksa paljonkaan tanssituntien jälkeen touhuta. Usein tanssi vie niin totaalisesti mennessään, että joskus seurauksena on tärinä tai puheeni voi vaikeutua. Väsähdys voi myös yllättää. Onneksi olen oppinut säätelemään ja osaan ennakoida näitä ja siksi levähtää useammin sopivissa väleissä.
Osalla harrastus vei kilpalavoille
Länsi-Pohjan neuroyhdistyksen tanssijoiden perusjoukko on pysynyt suunnilleen samana ja uusiakin tulokkaita on tullut. Opettaja Kaarina Jänkälä laatii tuntien ohjelman ja valitsee musiikin.
– Esiinnymme myös eri tapahtumissa säännöllisesti. Viimeksi olimme tanssimassa Vanhusten viikon pääjuhlassa Torniossa, Myllyoja sanoo.
Hän on viime vuodet ollut Patokosken pystytanssijaparina niin yhteisissä pyörätuolitansseissa kuin kilpalavoillakin. Viime keväänä Myllyoja ja Patokoski tanssivat Hollannissa jaetulle yhdeksännelle sijalle 18 parin joukosta Pre Champion Combi 2 -luokassa. Pystytanssijana Myllyoja joutuu Pre Champion kilpatansseissa kilpailemaan terveitä vastaan, koska kilpailussa luokitellaan vain pyörätuolissa istuja.
Tanssii tätien kanssa -ryhmän ansiosta kilpatanssin ovat aloittaneet myös Raija Pesola ja Teija Karisaari-Kittilä parina ja singletanssissa Jenni Anttila. Kilpaurheilu vaatii vähintään kolme harjoituskertaa viikossa, jos aikoo Suomen huipulla pysyä. Harjoituskilometrejä kertyy ja matkat ulkomaisiin kisoihin on itse maksettava. Tukea kaivattaisiin kipeästi lisää.
– Onneksi saamme Joukon kanssa ilmaiseksi käyttää harjoittelutilana ennen kilpailuja FysioKemin liikuntasalia pari kertaa viikossa, mikäli vapaata on. Tällainen sponsorointi on meille iso asia, kiittää Myllyoja.
Kilpatanssissa rytmi on tärkein, mutta Tanssii tätien talolla ei tanssin tyyliä arvostella, vaan jokainen tanssii tyylillään. Jos toisella tanssijalla on esimerkiksi toispuolihalvaus, tanssitaan siten, että pyörätuolissa istujaa pidetään esimerkiksi vain toisesta kädestä kiinni.
– Osalla on onnea omistaa henkilökohtainen avustaja, joka on mukana tanssitunneillakin. Henkinen puoli on ehkä kaikkein tärkein. Se, että pääsee kahden viikon välein virkistäytymään. Meillä on onni, että mukana on myös pystytanssijoita. Myös heitä toivotaan lisää Viilettäjiin, sanoo Myllyoja.
