Sommelierista panimoyrittäjäksi
Panimomestari Jonas Sahlberg elää intohimosta olueen, vaikka arki MS-taudin kanssa haastaa välillä jaksamista. Hän rohkaisee muitakin toteuttamaan yrittäjähaaveitaan: kun idea kantaa, ratkaisut löytyvät aina.

Kun on hetken jutellut kemiöläisen panimoyrittäjä Jonas Sahlbergin kanssa, nousee mieleen pakottamaton ajatus: tämän suorapuheisen, puheliaan ja muutenkin mutkia kaihtavan kaverin seurassa olisi suvi-iltana rattoisa grillata ja maistella ruoan kanssa Kemiön saaressa tehtyä pienpanimo-olutta. Mutta leppeässä kesäillassa Sahlberg ei luultavasti ehtisi grillauksiin ja oluen maisteluihin. Kesäisin hän on tiiviisti työn äärellä, sillä silloin Kemiö täyttyy matkailijoista ja kesäasukkaista. Sahlberg suhtautuu yrittäjän työhönsä ja panimonsa, Kimito Brewingin, maltaisten tuotteiden tekemiseen intohimoisesti. Sen kuulee jo äänestä.
– Silloin kun mulla on energiatasot korkealla ja innostun, olen kaikista tuntemistani ihmisistä tehokkain. Olen supertehokas, nopea ja pursuan ideoita. Voin olla muille jopa rasittavan innokas, Sahlberg kertoo.
Energisyyden vastapuolena on ms-uupumus.
– Silloin, kun ei jaksa ja pää ei toimi, olen laiskin paskiainen, mitä maa päällään kantaa, Sahlberg sanoo tunnusomaiseen tapaansa, itseään säästelemättä.
Viiniasiantuntijasta ”bisseyrittäjäksi”
Reilut kaksitoista vuotta sitten Sahlbergilla diagnosoitiin MS-tauti. Pari vuotta sen jälkeen Jonas ja Stina-puoliso perustivat yhdessä panimoyrityksen. Sairastuminen johti elämänmuutokseen ja yrittäjäksi ryhtymiseen. Jonaksella oli jo ennen sairastumistaan vankka tausta viinialalta sommelierina, ravintolan viineistä vastaavana asiantuntijana. Hän oli työskennellyt myös johtotehtävissä viinien maahantuonnin parissa.
– Päätin ottaa ”harha-askeleen”, joka vei meidät bissemaailmaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siitä panimoyrittäjän hommat lähtivät.
Sahlbergin mukaan hänen työurastaan alkoholin parissa oli merkittävä hyöty kaupallisessa mielessä, kun he perustivat olutpanimon.
– Osasimme myydä olutta ennen kuin osasimme valmistaa sitä. Alalla on monia, jotka osaavat valmistaa olutta, mutta eivät markkinoida ja myydä sitä. On heitä, jotka vähättelevät markkinoinnin ja myymisen osaamisen tärkeyttä.
Tehokasta työnjakoa
Sahlberg, 43, toteaa saman minkä monet muut yrittäjät: sairauslomille on harvemmin käytännön mahdollisuuksia. MS-tautiin liittyvää ajoittainen uupumus ei onneksi muutenkaan ole isosti saanut otetta Sahlbergistä.
– Keskiviikon pidän yleensä kevyempänä työpäivänä, jolloin teen paperihommia.
Yrittäjäpariskunnan arki sujuu hyvin tehokkaan työnjaon ansiosta.
– Jos panimolla hajoaa esimerkiksi jokin kylmälaite, putki tai pumppu, saan keskittyä sataprosenttisesti siihen, että se tulee hoidettua ja korjattua ja laite saadaan taas toimintaan.
– Voin hetkellisesti sulkea perheeni täysin työn ulkopuolelle, kun Stina hoitaa lasten kuljettamisen, siivoamisen ja hoitaa ruoan pöytään. Saan kulkea omassa työkuplassani, kunnes olemme yhdessä ratkaisseet tuotantoon liittyvän ongelman.

Kimito Brewing on Sahlbergin mukaan klassinen pienpanimo, joskaan ei kuitenkaan ihan pienimmästä päästä. Yritys valmistaa 70 000 litraa olutta vuodessa. Tuotevalikoimaan kuuluu laaja valikoima erilaisia oluttyyppejä. Yritys on kasvanut luonnollisesti, orgaanisesti, kysynnän mukana. Kysyntää on riittänyt mukavasti maan eri kolkkiin. Myös pienimuotoisia vientikuvioita on vireillä. Sahlbergin mukaan pääsiäisestä elokuun loppuun olutta valmistetaan ja myydään Kemiössä tukka putkella.
– Tänä vuonna otamme kiiresesongille todennäköisesti yhden aikuisopiskelijan oppisopimuksella, jotta saamme kiirehuippuja tasaannutettua.
Lähipiiri on Jonaksen supervoima
Yhdessä on asia ja sana, joka rivien välissä toistuu moneen otteeseen Jonaksen puheissa.
– Olen energinen omasta takaa, mutta suurin supervoimani on lähipiiri. Vaimo, lapset ja vanhempani muodostavat täydellisen superviisikon. Aina välillä joku heistä saattaa sanoa, että ”hei nyt nukkumaan ja jatkat sitten huomenna töitä”.
– Perheessämme olemme aina puhuneet paljon myös tunteista ja olemme kaikin tavoin huolehtineet toisistamme. Siinä kohtaa, kun asiat alkavat mennä huonosti, sellainen jeesiminen on ihan ratkaisevaa.
Toiminnan ihmiseltä on pakko kysyä myös työtä koskeva filosofinen kysymys: mitä yrittäjyys ja itsensä pomona oleminen merkitsevät hänelle?
– Yrittäjyys on minulle sekä vapautta että vastuuta. Vapautta ehdottomasti, mutta sitä on vain niin kauan, kuin kaikki menee hyvin.
– Voin päättää milloin teen töitä. Toisaalta en voi päättää, että olen vastaamatta, jos puhelimeni soi lauantai-iltana. En toki haluakaan olla siihen vastaamatta. Elän työn antamasta energiasta.
Syksyllä Sahlbergien perhe suuntaa ulkomaille lomailemaan kahdeksi viikoksi. Hän on havainnut, että säännöllinen lomailu ja itsensä palkitseminen työntäyteisen kesäkauden päätteeksi ovat olennaisen tärkeitä menestystekijöitä.
Uhkakuvat eivät saa halvaannuttaa
Mahdolliset ikävät tulevaisuudennäkymät eivät liikoja hetkauta Jonas Sahlbergia. Hän tiedostaa mahdollisen toimintakyvyn heikkenemisen voivan uhata jaksamista ja työntekoa, mutta ei välttämättä itse yrittäjyyttä. Sahlberg on silti varautunut sairauden etenemiseen henkisesti.
Jos on hyvä idea, niin ratkaisuja löytää ja apua todellakin saa.
– Koitetaan sitten olla tilanteessa, jossa fyysiset hommat siirretään jollekin palkattavalle. Itse jäisin ajattelijan rooliin ja seuraisin vointejani säännöllisesti ja paljon, Sahlberg pohtii.
Hän painottaa, että uhkakuvat eivät kuitenkaan saa halvaannuttaa toimintakyvyttömäksi. Sama asenne pätee myös yrityksen perustamiseen. Sahlberg haluaa rohkaista yrityksen perustamisesta haaveilevia, vaikka sairastaisi kroonista sairautta. Viesti kuuluu kutakuinkin: sairaus ei ole este yrittäjyydelle.
– Jos on hyvä idea, niin ratkaisuja löytää ja apua todellakin saa.
– Ja leikkimielisesti haluan vielä lisätä, että Siperiasta pääsee tarvittaessa myös pois, sillä sieltä kulkee busseja, Sahlberg murjaisee.