Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille
Siellä, missä vallitsee vaikenemisen kulttuuri, on tilaa väkivallalle ja kaltoin kohtelulle. Siksi myös vammaisten ihmisten seksistä ja yhdenvertaisista seksuaalioikeuksista on puhuttava enemmän ja avoimemmin.
Vammaiset naiset kohtaavat seksuaalista häirintää, väkivaltaa ja pakottamista useammin kuin vammattomat naiset. Heidän seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan loukataan, ja he kohtaavat epäasiallista käytöstä jopa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi perheen perustaminen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset.
Nyt puhuvat vammaiset
Juttu on osa artikkelisarjaa, joka käsittelee YK:n vammaisyleissopimuksen artiklojen toteutumista vammaisten ihmisten arjessa Suomessa. Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille -artikkelin on kirjoittanut päätoimittaja Marika Mäkinen Näkövammaisten liitosta.
He jäävät myös liian usein vaille tarvittavaa tukea ja tietoa, kun kysymys on seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Kaikki tämä käy ilmi Vammaisfoorumin kyselystä, joka liittyy YK:n vammaissopimuksen toteutumiseen arjessa.
Puhutaan seksistä!
Erityistason seksuaaliterapeutti, seksuaalikasvattaja ja seksuaalineuvoja Tanja Roth tunnistaa tilanteen. Vammaisten kohdalla pelkoja, kielteisiä asenteita ja tiedon puutetta on paljon.
– Kun kysymys on vammaisista ihmisistä, on seksuaalisuudesta, seksistä tai vaikkapa perheenperustamishaaveista edelleen vaikea puhua. Se voi osittain johtua siitä, että vielä on kipeän lähellä aika, jolloin kehitysvammaisia muun muassa pakkosteriloitiin.
Mielenterveyspotilaille ja kehitysvammaisille tehdyistä pakkosteriloinneista luovuttiin Suomessa vasta 1970-luvulla, kun lainsäädäntöä muutettiin. Puhe vammaisten ihmisten seksuaalisuudesta, oikeudesta toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan ja perustaa perhe on lisääntynyt toden teolla vasta 2000-luvulla.
Viimeisimpänä keskusteluun on tullut mukaan terveysnäkökulma eli se, miten mahdollisuus toteuttaa omannäköistään seksuaalisuutta lisää henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja jopa lievittää kipua. Yhä edelleen vammaisilla on kuitenkin haasteita, kun kysymys on adoptio-oikeudesta tai hedelmöityshoidoista, vaikka periaatteessa niihin on yhdenvertainen oikeus. Käytännössä vammaisen pariskunnan tai vammaisen naisen mahdollisuus saada adoptiolapsi on heikko.
Vammaisten ihmisten mieltäminen seksuaalisina olentoina ei sekään ole aina selvää. Tanja Roth on itsekin ollut tilanteessa, jossa häntä on ohjeistettu kertomaan vain ystävyydestä, kun hän on ollut menossa puhumaan vammaisille nuorille seksuaalisuudesta. Oppilaitosten henkilökunta, sote-ammattilaiset ja vammaisten lasten ja nuorten vanhemmat saattavat pitää seksuaalikasvatusta ja seksuaalisuutta koskevan tiedon jakamista jotenkin arveluttavana tai jopa pelottavana.
– Ajatuksena voi olla, että jos seksistä kerrotaan vammaisille ihmisille, kohta kaikki harrastavat vain sitä. Oman nuoren näkeminen seksuaalisena olentona voi myös tuntua vaikealta.
Roth kertoo, että on kohdannut vastaanotollaan vanhempia, jotka ovat huolissaan siitä, että heidän vammainen nuorensa on rakastunut.
Ajatuksena voi olla, että jos seksistä kerrotaan vammaisille ihmisille, kohta kaikki harrastavat vain sitä.
– Olen onnitellut heitä ja todennut, miten hieno juttu se on. Sehän kertoo vain, että nuori on normaali ihminen. On surullista, jos joku elää elämänsä rakastumatta tai ihastumatta kertaakaan.
Tieto on turvaa
Tanja Roth painottaa seksuaalioikeuksien yhteydessä oikeutta tietoon. Oikea tieto auttaa ymmärtämään, millainen seksi on turvallista ja sellaista, että siitä voi rauhassa nauttia. Toisaalta tieto auttaa hahmottamaan omia rajoja.
– Vammaisia ihmisiä kosketetaan helposti, ja se on monien kohdalla tavallista esimerkiksi erilaisissa hoitotilanteissa. Sen vuoksi raja sille, mikä on ok ja mikä ei, voi hämärtyä.
Jokainen ihminen on seksuaalinen olento ja arvokas sellaisena kuin on.
– Jos hälytyskello soi, kun joku koskettaa erogeenisille alueille, voi heti kieltää sen. Usein näihin tilanteisiin liittyy häpeän ja syyllisyyden tunteita, koska kosketus voi yhtäaikaisesti aiheuttaa myös mielihyvän tuntemuksia.
Perusperiaate Tanja Rothin mukaan kuitenkin on, että vaikka ihminen kävelisi alasti, koskea ei saa ilman lupaa.
Seksuaalisuus on osa ihmisarvoa
Vammaisten seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ääni on vielä todella hiljainen.
– Vammainen ihminen saa juuri ja juuri olla hetero ja harrastaa seksiä lähetyssaarnaaja-asennossa, mutta muu tuntuu olevan jo liikaa.
– Jokainen ihminen on seksuaalinen olento ja arvokas sellaisena kuin on. Tämän kieltäminen vaikuttaa ihmisen käsitykseen omasta itsestään, kyvykkyydestään ja ihmisarvostaan.
Vammaisuuden mukana voi seksin harrastamisessa tulla ongelmia jo käytännön tasolla. Oikea tieto sopivista apuvälineistä tai vaikkapa avusteisesta seksistä voi avata oven omannäköisen seksuaalisuuden toteuttamiseen ja olisi tärkeää myös vammaisia asiakkaita kohtaaville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.
Onko minusta äidiksi?
Vammaiset naiset kohtaavat epäasiallista kohtelua usein juuri perheenperustamisen, lastensaamisen ja vanhemmuuden yhteydessä. Heitä saatetaan varoitella ryhtymästä parisuhteeseen tai hankkimasta lapsia ja epäillä perhearjesta selviytymisen mahdollisuuksia.
Seksuaalioikeuksiin kuuluu muun muassa, että ihminen itse päättää perheenperustamisestaan ja lapsiluvustaan.
Tanja Roth painottaa, että seksuaalioikeuksiin kuuluu muun muassa, että ihminen itse päättää perheenperustamisestaan ja lapsiluvustaan. Näiden asioiden kyseenalaistaminen on epäasiallista käytöstä, johon varsinkaan ammattihenkilöstön ei pitäisi syyllistyä.
Paineiden keskellä vammaiset vanhemmat ja erityisesti äidit yrittävät joskus selviytyä uupumuksen uhallakin ja suorittaa täydellistä arkea. Roth muistuttaa, että vammaisten ei tarvitse olla sankarivanhempia.
– Heillä on oikeus välillä väsyä ja saada tukea vanhemmuuteen. Ei siis niin, että silloin mennään vammaiskärki edellä, vaan niin, että tukea saadaan nimenomaan vanhemmuuteen.
Sekin on hyvä muistaa, että vammaisilla vanhemmilla on oikeus käyttää henkilökohtaista avustajaa apuna lasten hoidossa.
Myös vammaisjärjestöissä seksistä ja seksuaalisuudesta keskustellaan liian vähän.
– Vammaisten ihmisten seksuaalioikeuksien teroittaminen järjestöjen sisällä ja seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden käsittely esimerkiksi kuntoutuksen yhteydessä olisi enemmän kuin tarpeen, Tanja Roth sanoo.
Vammaisfoorumin kyselyn tuloksia
- Vammaiset naiset ilmoittavat miehiä useammin kokeneensa turvattomuutta, halventavaa tai vähättelevää tai epäinhimillistä kohtelua, muuta hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa.
- Vammaiset naiset joutuvat 2–3 kertaa useammin väkivallan kohteeksi kuin valtaväestö.
- Terveydenhuolto ja läheiset kyseenalaistavat vammaisen ihmisen vanhemmuuden, sukupuoli- ja rakkauselämän vammaisuuden vuoksi.
- Perhesuunnittelussa ja hedelmöityshoidoissa äidin vamma tai sairaus katsotaan helposti lapsen edun vastaiseksi.
- Terveydenhuollon ammattilaisilla on tiedon ja kokemuksen puutetta, kun asiakkaana on vammainen äiti.
- Terveyspalveluihin liittyvä epäasiallinen kohtelu koskee enemmän naisia kuin miehiä. Se voi olla esimerkiksi vähättelyä, ylimielisyyttä ja ohipuhumista.
Lisää vammaisten naisten kokemuksista voit lukea Vammaisfoorumin verkkosivuilta vammaisfoorumi.fi/lausunnot
Fakta: YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista
6. artikla: Vammaiset naiset
Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistetaan moniperusteista syrjintää, ja toteuttavat toimia varmistaakseen, että vammaiset naiset ja tytöt voivat nauttia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista.
Sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen naisille täysimääräisen kehittymisen, etenemisen ja voimaantumisen, tarkoituksena taata, että naiset voivat käyttää tässä yleissopimuksessa tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä nauttia niistä.
