Raskaimmallakin hetkellä on mahdollista luoda jotain kaunista

Videopuheluun ilmestyvät hymyilevät kasvot ja eloisat, iloiset silmät. Kuvaruudussa Heli Rantala istahtaa kotisohvalleen Tampereella. Kohta viereen ilmestyvät myös ruskeat nappisilmät, jotka kurkkivat valkean pörröturkin lomasta – Helin koira Elda. Se on yksi kolmesta suuresta voimavarasta Helin arjessa. Ne kaksi muuta ovat oma tytär Petra sekä taiteen tekeminen.

– Elda pakottaa minut liikkeelle. Saan liikuntaa ja myös juttuseuraa muista koiranomistajista, Heli sanoo ja pörröttää Eldan turkkia.

– Ja tyttäreni on tärkeintä, mitä minulla on. Hän on elämäni valo.

Helillä on takanaan vaiherikkaita vuosia, joihin on kuulunut suurta rakkautta, mutta myös suuria menetyksiä. MS-diagnoosi 18 vuotta sitten, työkyvyttömyys ja muutto vieraaseen maahan. Miehen vakava sairastuminen ja hänen omaishoitajanaan toimiminen, leskeys. Asioita, joiden käsittely vie ihmisen voimavarat äärimmilleen, joskus loppuun asti.

Helille taide on toiminut väylänä, jonka kautta hän on käsitellyt tunteitaan. Siitä on tullut itseoppineelle taiteilijalle elämäntapa ja selviytymiskeino.

Taide lievittää ikävää

Taide tuli tueksi Helin muuttaessa Kanadan Kalliovuorille miehensä kanssa. Omat ystävät, jo aikuistunut tytär ja muu perhe jäivät Suomeen.

– Minulla ei ollut siellä muita kuin mieheni ja koirani.

Melko pian Heli löysi paikallisen taideyhteisön, ja se imaisi hänet mukaansa. Hän purki taiteeseen koti-ikäväänsä. Ensin syntyi maalauksia, sitten mukaan tuli keramiikka. Saven työstäminen vei mennessään. Se on materiaalina lempeä ja loputtomasti muovattavissa – tarvittaessa myös korjattavissa.

– Saven parissa tunnen myös ääretöntä kiitollisuutta siitä, että käteni toimivat, että pystyn tähän.

Muustakin Helillä on kokemusta. MS-tauti on välillä jäykistänyt kädet niin, ettei hän ole pystynyt kirjoittamaan edes omaa allekirjoitustaan. Käsien toimintakyky oli myös suurin syy, joka vei Helin työkyvyttömyyseläkkeelle lakiasiainassistentin työstään vuonna 2008.

Parhaillaan Heli valmistautuu ensimmäiseen näyttelyynsä Suomessa. Kanadassa hän ehti pitää niitä useita. The Time of Roses avautuu 17. maaliskuuta Tampereen Pyynikillä, Unity Tampereen tiloissa.

– Näyttelyn teema kuvaa aikaani Kanadassa. Puolisoni sairastaessa latasin akkujani taiteen kautta. Ruusut symboloivat minulle elämänhalua ja kauneutta, rakkautta ja voimaa.

Heli on nuorena opiskellut floristiksi, ja luova tekeminen on kulkenut mukana läpi elämän. Hän haluaa tehdä taiteen avulla maailmasta kauniimman, yksi ruusu kerrallaan.

– Minua kiinnostaa ruusujen estetiikka, ja teen aina jokaisen terälehden erikseen. Kaikki ruusuni ovat ainutlaatuisia, aivan kuten me ihmisetkin, hän hymyilee.

Vuodet omaishoitajana

Elämään Kanadassa tuli synkkiä sävyjä, kun Helin mies sairastui parantumattomaan syöpään. Taudin edetessä oli tehtävä valintoja puolison hoidosta. Helin oma lääkäri oli pyytänyt, ettei hän ryhtyisi omaishoitajaksi, mutta Heli ei pystynyt jättämään miestään jonkun toisen hoiviin. Nyt jälkikäteen hän ei rohkaise ketään samaan. Ympärivuorokautinen avustaminen, pesut ja arjen pyörittäminen veivät kaikki voimat.

Toki apuakin saatiin sairauden loppuvaiheessa: paikalla kävi avustajia auttamassa esimerkiksi suihkussa. Nekin tilanteet olivat kuitenkin Helille raskaita; oli äärimmäisen vaikeaa katsoa, kuinka iso mies tulee kylpyhuoneesta pois kyyneleet silmissä.

– En voinut seisoa vieressä valvomassa hoitajien työtä, mutta yritin ohjeistaa heitä olemaan riittävän helliä, koska miehelläni oli kovia kipuja, Heli muistelee ja kyyneleet nousevat silmiin.

Heli joutui myös laittamaan omat tarpeensa sivuun. Perumaan paljon esimerkiksi omia lääkärikäyntejään. Voimaa toi hyvä yhteys puolisoon ja yhteinen huumorintaju.

– Jos läheisen vointi on heikko ja hän on masentunut, se on raskasta omaishoitajalle. Silloin pienet hetket, kun voidaan nauraa yhdessä, ovat hirveän tärkeitä.

Maalauksesta tuli silta

Kanadassa asuessaan Helillä oli myös kova ikävä tytärtään. Hän matkusti mahdollisuuksien mukaan Suomeen. Miehen kunnon heikkeneminen kuitenkin rajoitti matkustusta. Sitten tuli vielä pandemia.

– Kaipasin tytärtäni niin paljon. Maalasin hänestä taulun ja sain hänet siten hiukan lähemmäksi.

Heli muutti takaisin Suomeen miehensä kuoleman jälkeen vuonna 2023. Suurin syy muuttoon oli päästä lähelle omaa tytärtä.

Tampereelta on löytynyt uusi taideyhteisö ja työtila Taito Pirkanmaan tiloista.

– Taidekeramiikka ja maalaaminen ovat tärkeimpiä luovan työskentelyni muotoja. Työskentelyni myötä olen myös tutustunut uusiin ihmisiin taideyhteisöissä.

Heli kuvailee saven kanssa työskentelyä kuin empiiriseksi tieteeksi, jossa kokeilut ja kokemus opettavat tekijäänsä.

– Myös lasittaminen tuo mukanaan usein yllättäviä tuloksia, vaikka siihen liittyvä suunnittelu on pääsääntöisesti tarkasti harkittua. Työskentely näiden materiaalien parissa on hyvin terapeuttista ja voimaannuttavaa.

– Työskentelen omalla tahdillani, ja haluan olla rohkaiseva esikuva niille, jotka kamppailevat vaikeuksien kanssa. Elämää on niiden jälkeenkin. Uusien unelmien rakentaminen on osoittautunut mahdolliseksi, hän päättää.