Potilasjärjestöt ovat olennainen osa hyvinvoinnin kokonaisuutta
Järjestöjen aktiivit tuovat pöytiin valtavan määrän kokemustietoa sairastavien arjesta ja tarpeista.
Hyvinvointialueet järjestävät parhaillaan toimintojaan uusiksi ja kunnat totuttelevat uuteen rooliinsa palvelujen järjestäjinä. Samalla, kun palvelujen rakennetta uudistetaan, haluan nostaa esiin yhden olennaisen toimijan, järjestöjen, merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa. Järjestöjen työ limittyy tiiviisti osaksi terveyden edistämistä, sairauksien ennaltaehkäisyä, kuntoutusta ja neuvontaa. Järjestöt täydentävät julkisen sektorin palveluja.
On ollut ilahduttavaa huomata, että järjestöjen laajan asiantuntemuksen merkitystä on alettu ymmärtää paremmin. Tuo asiantuntemus syntyy ihmisistä, jäsenistämme. Työssäni kohtaan niin neuroyhdistysten kuin muidenkin järjestöjen aktiiveja, jotka ovat mukana kuntien ja hyvinvointialueiden vaikuttamistyössä muun muassa asiakasraadeissa, vammaisneuvostoissa ja koulutettuina kokemusasiantuntijoina. He tuovat pöytiin valtavan määrän kokemustietoa ja ymmärrystä sairastavien arjesta ja tarpeista. Ja heitä myös kuunnellaan
Vammaisneuvostojen työ on moninaista ja ne ovat erinomainen vaikuttamisen paikka. Vammaisneuvostolta on voitu pyytää lausuntoa palvelutarveverkon uudistamisesta, toisaalla neuvostolle on myönnetty aloiteoikeus hyvinvointialueen aluevaltuustolle. Joissakin kunnissa vammaisneuvostolla on puhe- ja läsnäolo-oikeus eri lautakuntien kokouksissa, toisaalla rooli voi olla rajatumpi.
Vammaisneuvostojen roolit siis vaihtelevat jonkin verran alueittain. Kuulemani mukaan yhteistä niille kaikille on se, että kokouksiin tuleva asioiden määrä on suuri. Tarvetta työlle selvästi on.
Monella hyvinvointialueella on myös oma järjestöjen yhteistyöfoorumi, neuvottelukunta tai neuvosto – nimi vaihtelee alueittain – joissa julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä syvennetään ja kehitetään.
Palvelurakenneuudistusta käsittelevien uutisten yhteydessä olemme saaneet lukea myös terveyskeskusten lakkauttamisista, yt-neuvotteluista ja kovista säästötavoitteista, hyvinvointialueiden rahoituksen riittämättömyydestä. Rajujakin leikkauksia myös potilasyhdistysten ja -järjestöjen toiminta-avustuksiin on jo nähty.
Huoli rahoituksesta on yleinen ja yhteinen. Uudistusten tavoitteena on kuitenkin asiakkaan parempi osallisuus ja yhdenvertaisuus palvelujärjestelmässä. Siksi niukkuutta jaettaessa olisi tärkeää turvata asiakkaiden äänen kuuluminen kunnissa ja hyvinvointialueilla myös jatkossa. Vaikuttamisen resursseista on huolehdittava.
Ville Keskinen
järjestösuunnittelija
Neuroliitto ry
