Pilottitutkimus katsoo uupumusoireen taakse

Neljä Suomen MS-säätiön tukemaa tutkijaa kertoo, mitä he haluavat tutkimuksessaan selvittää ja miten tuloksia voidaan soveltaa sairastavien hoitoon tai kuntoutukseen.

Anders Romberg: Päivittäinen uupumus, sydämen sykevaihtelu ja uni-valverytmit MS-taudissa

TtT Anders Romberg on tutkinut paljon liikuntaharjoittelun merkitystä MS-tautia sairastavien toimintakykyyn ja taudin aiheuttamaan haittaan. Tutkimusuraa on takana yli 20 vuotta. Uupumusoire on ollut useissa tutkimuksissa osana, liittyyhän se olennaisesti sairastavien toimintakykyyn. Hän myös näkee oireen vaikutukset konkreettisesti päätyössään fysioterapeuttina Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa.

– Uupumus on niin yleinen oire monelle MS-tautia sairastavalle, että kaikki, mitä sen helpottamiseksi voidaan tehdä, on paikallaan. Tiedämme esimerkiksi, että lisääntyneeseen uupumukseen liittyy usein myös mielialan laskua ja masennusoireita, Romberg avaa.

Nyt alkavassa tutkimuksessa selvitetään MS-taudin uupumusoireen, autonomisen hermoston toiminnan ja uni–valvetilan välisiä yhteyksiä.

– Seuraamme tutkimuksessa MS-tautia sairastavien reaaliaikaista päivittäistä uupumusta, sekä sydämen sykevälivaihtelua ja uni–valvetilan häiriöitä, Romberg sanoo.

Selkeyttä hahmottomaan oireeseen

Uupumus on moniselitteinen ja kaikkea muuta kuin täsmällinen oire. Romberg hyödyntää tutkimuksessaan uutta teknologiaa uupumukseen kytkeytyvien asioiden kuvaamisessa. Näin uupumusoireesta saadaan jäsenneltyä tietoa suoraan
arkielämästä.

Tutkimuksia uupumuksesta on julkaistu maailmalla paljon, mutta tässä tutkimuksessa erityistä on muun muassa datan keruu reaaliaikaisesti ja yhtäjaksoisesti viikon ajalta.

– Väittäisin, että useimmissa ms-tutkimuksissa käytetään vain kyselylomakkeita uupumuksen arvioimiseksi. Reaaliaikaista mittausta on käytetty ihan murto-osassa.

Autonomisen hermoston toimintaa on tutkittu perinteisesti laboratorio-olosuhteissa ennen kuin moderni teknologia on tuonut mahdollisuuksia reaaliaikaiseen mittaamiseen normaalissa arjessa.

– Laboratorioasetelma ei välttämättä vastaa tällaista arkielämässä tehtyä selvitystä lainkaan. Laboratorio-olosuhteet ovat aina laboratorio-olosuhteita, Romberg muistuttaa.

– Autonomisen hermoston yhteydestä MS-oireisiin, muihinkin kuin uupumukseen, on suhteellisen vähän täsmällistä faktatietoa. Pilottitutkimuksemme tuo siihen vähän lisävaloa.

Täsmällistä mittausta

Mittausaika tutkimuksessa on seitsemän vuorokautta. Mukaan rekrytoidaan 20 henkilöä, jotka sairastavat lievää tai keskivaikeaa MS-tautia. Tässä tapauksessa keskivaikea tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee kävelemään 100–200 metriä
ilman apuvälineitä.

– Päätulosmuuttujaa, eli reaaliaikaista uupumusta, mitataan ranteessa pidettävällä Pro Diary -aktigrafilla, joka riisutaan yöksi pois. Sydämen sykevälivaihtelun mittaamiseksi tutkittavat käyttävät koko mittausajan kevyttä ekg-laitetta, myös nukkuessaan, Romberg kuvailee.

Tutkittavat kirjaavat aktigrafille lukemat uupumuksen voimakkuudesta ja sen aiheuttamasta haitasta ylös viisi kertaa päivässä. Näin saadaan kuvaa uupumuksen päivittäisestä vaihtelusta.

– Yksi erityisen kiintoisa asia on se, kulkevatko sykevälivaihtelu ja uupumus käsi kädessä. Eli edeltävätkö mahdolliset muutokset sykevälivaihtelussa uupumusoireilua, Romberg kertoo.

Tietoa uni–valvetilan vaihteluista kerätään niin Pro Diary -aktigrafilla kuin validoiduilla kyselylomakkeilla. Näin ollen voidaan esimerkiksi arvioida, vaikuttaako huonosti nukuttu yö sydämen sykevälivaihteluun.

Ennakoinnilla oireen päälle

Parhaimmillaan tutkimuksen tulokset konkretisoivat uupumusta arkielämässä ja antavat tietoa mahdollisuuksista uupumuksen ennakointiin.

– Uupumuksesta tiedetään, että se vaihtelee. Mutta jos pystyisimme ennakoimaan, milloin uupumusta ilmenee enemmän, voisimme vaikuttaa siihen kuntoutuksen keinoin ja ihan oman toiminnan avulla.

Esimerkiksi jos uupumus on pahimmillaan puolen päivän aikaan, oireesta kärsivä voi koittaa hoitaa haastavimmat työtehtävät aamupäivällä. Tai jos uni–valvetilan häiriöitä ilmenee paljon, pyrkiä vaikuttamaan unen laatuun.

Voisiko ajatella, että tutkimuksen tuloksia sovellettaisiin puettavien älylaitteiden käyttöön? Voisiko sairastava ennakoida uupumusoireen tuloa seuraamalla vireystilansa muutoksia ja sykevälivaihtelua vaikkapa älykellon tai -sormuksen avulla?

– Lähtökohtaisesti kyllä. Kenties ihmisille voisi suositella jotain teknistä laitetta uupumusoireen hallintaan, mutta se on jo oikeastaan jatkotutkimuksen aihe, Romberg summaa.