Päin perhettä

Sairaus ei katso aikaa, jolloin iskeä. Milloin olisi hyvä hetki? Minkä hetken itse valitsisit, jos niin pitäisi tehdä? Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus? Kun on työelämässä vai opiskellessa? Ollako parisuhteessa vai sinkkuna?

Itse sairastuin 32-vuotiaana. Lapset olivat pieniä, ja itse olin mieluisassa työssä. Siitä on kulunut 15 vuotta, joten sairauden kanssa elämiseen olen jo sopeutunut. Perheeltäni olen saanut paljon tukea ja apua sairauden alusta saakka. Puoliso, lapset, vanhemmat, appivanhemmat ja sisarukset ovat olleet minua auttamassa. Kukin tavallaan. Pieniä lapsia ei voinut kauppaan ostoksille lähettää, mutta he auttoivat olemassaolollaan. He olivat syy nousta joka aamu ylös sängystä. Olen kiitollinen siitä, että minua ovat perheenjäsenet kannatelleet ja sairaudesta huolimatta elän hyvää elämää.

Me sairastuneet elämme monenlaisissa elämän- ja perhetilanteissa. Kaikilla ei ole perhettä saman katon alla, toinen joutuu perheen ainoana aikuisena miettimään miten arjen saa pyörimään, kolmannelta ovat jo lapset lentäneet pesästä ja eletään kahden tai yhden aikuisen taloudessa.

Mutta mikä sitten tekee perheen? Perhehän voi muodostua vaikka ystävistä. Eläinrakkaana ihmisenä ajattelen, että myös lemmikit ovat perhettä. Oman, perheeksi kokemansa yhteisön jokainen voi mielestäni määritellä itse. Kriteerejä perheelle voisi olla, että olemme tärkeitä toisillemme, riitelemme ja sovimme, autamme ja tuemme toisiamme vastamäessä ja iloitsemme yhdessä toistemme onnesta.

Yksi minua kannatelleista asioista on neuroyhteisö. Neuroyhteisöllä tarkoitetaan Neuroliiton ja neuroyhdistysten jäseniä, aktiivitoimijoita, luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja niin edelleen. Tästä yhteisöstä olen saanut ihania ihmisiä elämääni; tukea, iloa, tietoa sekä mielekästä ja merkityksellistä tekemistä. Täytettä työelämän jättämään tyhjiöön. Tämä yhteisö on minulle kuin toinen perhe.

Haluankin rohkaista jokaista lähtemään mukaan neuroyhdistysten ja Neuroliiton toimintaan. Esimerkiksi vertaiskerhoon tai johonkin tapahtumaan. Saatat jopa yllättyä, kuinka paljon positiivisia asioita voit saada elämääsi. Voit aloittaa vaikka laittamalla sähköpostia tai tekstiviestiä oman yhdistyksesi puheenjohtajalle tai sihteerille. Me olemme sinua varten!