Pahenemisvaiheet vaikuttavat MS-taudin ennusteeseen

Osa epidemiologisista selvityksistä on osoittanut, että sairauden alkuvaiheessa tiheästi toistuvat oirejaksot ja myös toisen pahenemisvaiheen ilmaantuminen heti ensimmäisen perään yhdistyvät seurannassa keskimääräistä nopeammin ilmaantuvaan pysyvään haittaan. (1)

Toisaalta on myös havaintoja, joiden mukaan ensimmäisten vuosien pahenemisvaiheiden lukumäärä ei suoraan sanele myöhempää ennustetta. Ainakaan sairauden etenevän vaiheen ilmaantumisen ajankohtaa ei ole ollut mahdollista päätellä pahenemisvaiheiden pohjalta. Osalla potilaista sairauden luonnollinen kulku on voinut myös olla yllättävän rauhallinen alun toistuvista relapseista huolimatta. (2)

MS-taudin kulkuun vaikuttava lääkehoito nojaa ensisijaisesti juuri pahenemisvaiheiden määrän vähentämiseen. Niiden pitempiaikaista ennustevaikutusta on ollut haastavaa arvioida johtuen lyhyistä, usein vain kahden vuoden mittaisista lumekontrolloiduista rekisteröintitutkimuksista. Viime vuosina käyttöön otetut potilasrekisterit ovat kuitenkin tarjonneet tässä suhteessa merkittävää lisätietoa.

Tuore tanskalaisjulkaisu esittelee tästä aiheesta maan potilasrekisteristä vuosien 1996–2015 väliltä kertynyttä tietoa. Tutkijat tarkastelivat kaikkia taudinkulkuun vaikuttavaa lääkehoitoa saaneita potilaita, pois lukien ne, joilla ei esiintynyt lainkaan pahenemisvaiheita. Aluksi he jakoivat aineiston 12–24 kuukauden jaksoihin. Analyysiin kelpuutettiin ne, joilla EDSS haitta-aste oli korkeintaan 5.5, eli kävely apuvälineittä onnistui yhä vähintään 100 metrin matkan ennen tarkasteluperiodin alkua. Mukaan otetuilla ei myöskään saanut olla pahenemisvaiheita yhdeksän edeltävän kuukauden aikana ennen tutkimusjaksoa.

Analyysissä arvioitiin seurantajaksojen aikana tapahtunutta EDSS-muutosta suhteutettuna sen aikana esiintyneisiin pahenemisvaiheisiin. Tutkijat muodostivat edellä mainituin kriteerein kaikkiaan 5187 erillistä tutkimusjaksoa, joihin myötävaikutti kaikkiaan 2015 potilaasta kerätyt tiedot.

Koko aineiston tarkasteluajankohtien aikana tapahtunut keskimääräinen EDSS-muutos suhteutettuna tutkitun aikajakson kestoon, sukupuoleen ja EDSS-pisteisiin oli 0,205 pistettä niillä, joilla jaksoon yhdistyi vähintään yksi pahenemisvaihe. Sen sijaan niillä, joilla pahenemisvaiheita ei ollut, muutos oli selvästi ja tilastollisesti merkittävästi pienempi (0,065 pistettä). Kuitenkaan miehillä yhteyttä relapsien ja EDSS-muutoksen välillä ei havaittu, kuten ei myöskään niillä, joilla EDSS oli tarkastelujakson alkaessa tasolla 4 tai enemmän. (3)

Tämän aineiston pohjalta vaikuttaa siis vahvasti siltä, että pahenemisvaiheiden eliminointi parantaa sairauden pitkäaikaisennustetta ainakin niillä, joilla sairaus ei ole vielä aiheuttanut merkittävää haittaa. Tanskalaistutkimuksessa havaittu ero sukupuolien välillä jää osin mysteeriksi, mutta kyse voi olla taudinkuvaan liittyvistä eroavaisuuksista siitäkin huolimatta, että kyse oli vain aaltomaiseksi tulkittua tautimuotoa sairastavista potilaista.

Tutkimuspaloissa kerrotaan MS-tautia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa LL, neurologian erikoislääkäri Juha Multanen.