Muutokset työkyvyssä heijastuvat identiteettiin

Osatyökyvyttömyyseläke mahdollistaa työelämässä pysymisen silloin, kun työkyky heikentyy. Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on iso muutos missä tahansa kohtaa työuraa. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella, millaisia vaikutuksia sillä on yksilön identiteettiin.  

Haastattelin tutkimusta varten kahdeksan MS-tautia sairastavaa henkilöä, jotka olivat osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Heidän kertomustensa pohjalta nousi esiin kuusi teemaa, jotka kuvaavat osatyökykyisyyden vaikutusta identiteettiin. Nämä teemat ovat sinnittely työssä, muutoksen kohtaaminen, sairaudesta kertominen, arvopohdinta, tasapainoilu sekä kokemus oman työmarkkina-aseman heikentymisestä. 

Sinnittely työssä oli hyvin tyypillistä ennen osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Useimmat MS-tautia sairastavat olivat sinnitelleet oireiden kanssa pitkään ennen osatyökyvyttömyyseläkkeelle hakeutumista. Sinnittelyn taustalla oli yleinen käsitys siitä, että työt tulee hoitaa hyvin, jopa oman terveyden tai jaksamisen kustannuksella. Voidaan ajatella, että työkyky koetaan oman identiteetin kannalta tärkeänä, jolloin sen heikentymistä on vaikea myöntää. 

– – se meni ihan siihen, että mulla oli koko ajan semmonen veitsen terällä olemisen fiilinki, et mä hengittämättä selviän sen kahdeksan tuntia, ja sit mä pääsen sieltä pois – -. Ja mä en ees pysty muistaa taaksepäin, miten mä oon selvinny tästä päivästä. – – 

Työkyvyn heikentymisestä tuli virallista osatyökyvyttömyyseläkepäätöksen myötä. Työkyvyn muuttuminen vaati sopeutumista, vaikka MS-diagnoosin jälkeen osattiin odottaa muutoksia toiminta- ja työkyvyssä. Identiteetin kannalta osatyökyvyttömyyseläkepäätös saatettiin kokea aluksi ristiriitaisena, sillä itseä ei mielletty työkyvyttömäksi.  

– – ja mä olin ihan hämmästynyt et mähän oon ihan hyvässä kunnossa, et miks mulle annetaan osatyökyvyttömyyseläkepaperi – –  

Muutos näyttäytyi myös työn tekemiseen liittyvinä muutoksina. Työkyvyn muuttuessa työtä on mahdollista järjestellä uudelleen, tai ottaa käyttöön erilaisia apuvälineitä. Yksilön kokemukseen vaikutti erityisesti se, kuinka työnantaja tai esimies järjesteli työn mukautukset ja kuinka osatyökykyisyyteen suhtauduttiin työpaikalla. Moni nosti esiin työyhteisöltä saatavan tuen merkityksen oman sopeutumisen kannalta.  

– – mua kiusas siinä, kun jäin osatyökyvyttömyyseläkkeelle, et kukaan töissä ei kysyny, miten mä jaksan tällä hetkellä, mitkä on mua eniten kiusaavia oireita, miten he vois tukea mun työssä jaksamista, ja sit kun tuli se, et mun pitäis tehdä enemmän, mul tuli et etteks te tiedä mitä osatyökyvyttömyys tarkottaa – –

Sairaudesta sekä osatyökykyisyydestä kertominen on samalla myös niiden tunnustamista. Erityisesti sairaudesta kertominen aiheuttaa pohdintaa, sillä kertomalla itsestään pidetään yllä omaa identiteettiä. Kertomista vaikeuttivat omat ennakko-odotukset tai häpeän tunne. Toisaalta kertomalla haluttiin tehdä oma sairaus ymmärrettäväksi, sekä sen koettiin olevan reilua muita kohtaan. Kertomalla omasta sairaudestaan oli mahdollista saada tukea, ja jopa vertaistukea, työyhteisön sisällä. 

– – se, että mä oon sanonu suoraan ihmiset on oikeesti, se tuli mulle iteki kauheena yllätyksenä, että ihmiset on oikeesti tosi suvaitsevaisia – – niinku sanoin jälkeenpäin harmittaa se, et piti salailla ja keksiä kaikkea, koska se on menny tosi hyvin, kun on vaan sanonu suoraan – – 

Suhde työhön sekä työn merkitys muuttuivat sairastumisen ja osatyökykyisyyden myötä. Arvomaailmassa tapahtuva muutos heijastui erityisesti siihen, että omaa vapaa-aikaa ei haluttu enää uhrata työstä palautumiseen. Työnteon vähentyessä elämän muut osa-alueet saivat enemmän painoarvoa. Muutos omissa arvoissa nosti esiin myös työelämän epäkohtia, joita ei oltu huomattu ennen sairastumista tai osatyökykyisyyttä. 

– – Et ei se oo mun mielestä mikään b-luokan kansalainen tai periksi­antaja, kun elämässä on niin paljon muutakin kuin työ. Monesti me mitataan itteemme sen työn kautta, et se on se pätevyyden ja ihmisarvon mittari – – sitä alkaa laittaa painoarvoja muualle kun työhön.

Osatyökykyisyys toi mukanaan myös tasapainoilun työelämän ja muun elämän välillä. Työn ja levon välinen rajanveto sekä tasapainoilu tulojen suhteen ilmenivät haastatteluista. Työelämän ja eläkkeen välimaastossa oleminen vaati työ­identiteetin ylläpitoa, mutta samalla muiden elämän osa-alueiden ja oman sairauden huomioimista. Työn vähentyessä saatettiin edelleen kuitenkin verrata itseä muihin työntekijöihin, jolloin oli luonnollista kokea myös riittämättömyyden tunteita.  

– – sillon alussa, mä luulen, et se oli mun oma pään sisällä sellanen alemmuuden tunne, et mä oon huonompi kuin muut, koska mä oon vaan puolikkaana, mutta mä oon päässy siitä yli nyt – – 

Itsensä vertaaminen ideaaliin työntekijään sai monet pohtimaan omaa työmarkkina-asemaansa. Työkyvyn heikentyminen nähtiin uhkana omalle asemalle työmarkkinoilla. Koettiin, että irtisanotuksi tuleminen yt-neuvotteluissa olisi oikeutettua, ja omat rajoitteet työkyvyn suhteen vaikuttavat negatiivisesti työnhaussa. Voidaan ajatella, että käsitys osatyökykyisen vertautumisesta työkykyiseen henkilöön, luo osatyökykyiselle itselleen negatiivisen kuvan omista mahdollisuuksistaan työmarkkinoilla. 

– – Mä oon siis oikeesti kattellu avoimia paikkoja, mutta kun ei niitä oo – – vois laittaa jonkun hakemuksen jonnekin, et mä voisin tulla teille töihin, mutta mä voin olla vaan puolikkaan päivän, mä voin olla vaan kotitoimistolla, mä en ikinä halua käydä toimistolla, niin kuka mut palkkaa – ei kukaan – – 

Se, millaisen vastaanoton työelämässä saa osatyökykyisenä, vaikuttaa siihen, kuinka osatyökykyisyys nähdään osana identiteettiä. Työelämän arvot ja asenteet määrittävät, kuinka omat mahdollisuudet ja asema työmarkkinoilla koetaan. Työelämää ei nähdä houkuttelevana, mikäli se ei huomioi myös osatyökykyisten tarpeita ja toiveita.  

Vaikka osatyökykyiset tunnustetaan potentiaalisena työntekijäryhmänä ja heidän asemaansa työmarkkinoilla on pyritty parantamaan, on silti edelleen tärkeä nostaa esiin osatyökykyisten kohtaamia haasteita esimerkiksi työn mukauttamisessa, työkyvyn tukemisessa tai esimiehiltä saatavassa tuessa. Tekemällä osatyökykyisyyttä näkyvämmäksi voidaan vaikuttaa siihen, kuinka osatyökykyisyyteen suhtaudutaan. 

Artikkeli pohjautuu Miina Nupposen pro gradu -tutkimukseen MS-tautia sairastavien osatyökykyisten narratiivinen identiteetti ja osatyökykyisyyden mallitarina (Tampereen yliopisto, 2020). Lainaukset on poimittu tutkimushaastatteluista.