MS-taudin hoitokäytännöt ovat muuttuneet aiempaa aktiivisemmiksi Suomessa
MS-taudin diagnosointi on tehostunut ja hoidon aloitus nopeutunut selvästi.
Oulun yliopiston tutkijalääkäri Henrik Ahvenjärvi työryhmineen esitteli marraskuussa 2023 Helsingissä järjestetyillä Neurologipäivillä laajan MS-rekisteritutkimuksen tuloksia. Tutkimus oli toteutettu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (nykyisin Pohde) ja Novartis Finland Oy:n yhteistyönä ja mukana oli tutkijoita myös Turun ja Helsingin yliopistoista. Työ palkittiin kolmannella sijalla Neurologipäivien yhteydessä järjestetyssä posterikilpailussa.
Tutkimuksessa arvioitiin aaltomaisen MS-taudin (RRMS) hoitokäytäntöjen muutoksia vuosina 2013–2022. Retrospektiivisen selvityksen tiedot pohjautuivat siis pääosin Suomen MS-rekisteriin ja sen ohella myös maamme lääketietokannan ja lääkehoitorekisterin tietoihin. Tiedot kattoivat 90 prosenttia hoidon piirissä olevista potilaista. Potilaiden tuli olla vähintään 18-vuotiaita, ja heidän diagnoosinsa oli tehty vuosien 2010 ja 2022 välillä. Erityisen mielenkiinnon kohteena oli ensimmäisenä aloitettu lääkevalmiste.
Käytetyt lääkkeet luokiteltiin joko korkeatehoisiksi (alemtutsumabi, kladribiini, daklitsumabi (ei enää markkinoilla), natalitsumabi, okrelitsumabi, ofatumumabi, rituksimabi) tai matala-/keskitehoisiksi. Matala- ja keskitehoiset jaoteltiin edelleen injektiovalmisteisiin (beetainterferonit ja glatirameeriasetaatti), tavanomaisesti aktiivisen MS-taudin hoitoon käytettyihin tablettivalmisteisiin (teriflunomidi ja dimetyylifumaraatti) sekä pääosin erittäin aktiivisen MS-taudin hoitoon tarkoitettuihin S1P-reseptorisalpaajiin (fingolimodi ja ponesimodi). Tutkimusaineisto koostui lopulta kaikkiaan 2 479 potilaan tiedoista.
Tutkimuksessa todettiin, että erityisesti korkeatehoisiksi (HET) luokiteltujen lääkevalmisteiden osuus ensimmäisenä aloitetuista hoidoista nousi merkittävästi seuranta-aikana. Vuonna 2013 näiden potilaiden osuus oli näet vain 6,9 prosenttia, kun taas 2022 tämä joukko oli kasvanut 43,7 prosenttiin. Luku oli tällöin samalla suurin kaikki lääkeryhmät huomioiden. Seuraavaksi eniten vuonna 2022 hoitoja aloitettiin joko teriflunomidilla tai dimetyylifumaraatilla (39,2 prosenttia). Injektiohoitojen osuus oli puolestaan pudonnut kymmenessä vuodessa yli 90 prosentista reiluun 17 prosenttiin.
Mielenkiintoista oli myös se, että HET-ryhmässä hoidon jatkuvuus oli varsin hyvää. Kahden vuoden kohdalla hoidon alusta sama valmiste oli HET-ryhmässä yhä käytössä yli 70 prosentilla potilaista, kun injektiomuotoisilla valmisteilla, teriflunomidilla ja dimetyylifumaraatilla luku oli 57 prosentin luokkaa. HET-potilailla todettiin myös vähiten haittavaikutuksia kaikkiin muihin potilasryhmiin verrattuna.
Korkeatehoisen hoidon piiriin otetuilla potilailla diagnostinen viive oli pienempi kuin muissa potilasryhmissä (5,5 kk vs. 6,3–10,6 kk). Näillä potilailla myös EDSS-luokitus oli hoitoa aloitettaessa odotetusti hieman korkeampi, viitaten aktiivisempaan sairauteen (2,0 vs. 1,0–1,5). Neurologinen haitta oli HET-potilaillakin kuitenkin maltillinen sopien yhä hyvään jäljellä olevaan toimintakykyyn. Korkeatehoinen hoito oli myös tyypillisesti valittu potilaille, joilla pahenemisvaiheita oli enemmän kuin injektiomuotoisiin hoitoihin, teriflunomidiin tai dimetyylifumaraattihoitoon ohjautuneilla (1,2/vuosi vs. 0,9/vuosi).
Huomionarvoista oli lisäksi se, että MS-taudin diagnostiikka tehostui selvästi seurantavuosien aikana. Vuonna 2013 viive oireiden alusta RRMS-diagnoosiin oli keskimäärin 10,1 kuukautta, kun 2022 tämä oli enää 4,6 kuukautta. Myös taudinkulkuun vaikuttava hoito aloitettiin viime vuonna reilut puoli vuotta aiemmin kuin kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2022 hoitoon päästiin kiinni 7,7 kuukauden kuluttua oireiden alusta, kun vuonna 2013 tämä tapahtui keskimäärin 14,2 kuukauden kohdalla.
Aaltomaisen MS-taudin hoito on siis viime vuosina muuttunut merkittävästi korkeatehoisten valmisteiden suuntaan heti sairauden alusta alkaen. Tutkijat toteavatkin, että yhdessä varhaisen diagnostiikan ja vailla merkittäviä viiveitä aloitettavan hoidon kanssa nykyinen hoitolinjaus tulee entisestään parantamaan maamme MS-potilaiden ennustetta.
Toisin sanoen
- Oulun yliopiston tutkijoiden laaja MS-rekisteritutkimus paljasti, että MS-taudin hoidossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosina 2013–2022. Tutkimus kattoi 90 % hoidon piirissä olevista potilaista.
- Korkeatehoisten lääkkeiden osuus ensimmäisenä aloitetuista hoidoista nousi huomattavasti (6,9 % v. 2013 ja 43,7 % v. 2022). Injektiohoitojen osuus laski yli 90 %:sta 17 %:iin.
- Korkeatehoisten lääkkeiden ryhmässä hoidon jatkuvuus oli hyvä, ja potilailla oli vähiten haittavaikutuksia muihin ryhmiin verrattuna. Kahden vuoden kuluttua hoidon alusta yli 70 % käytti edelleen samaa valmistetta.
- MS-taudin diagnosointi tehostui: vuonna 2022 viive oireiden alusta diagnoosiin oli 4,6 kuukautta (2013: 10,1 kk). Myös hoito aloitettiin aiemmin: keskimäärin 7,7 kuukauden kuluttua oireiden alusta vuonna 2022 (2013: 14,2 kk).
- Tutkijoiden mukaan nykyinen hoitolinjaus varhaisen diagnostiikan ja nopean hoidon aloituksen kanssa parantaa merkittävästi Suomen MS-potilaiden ennustetta.
Lähde:
https://neuro.fi/neurologipaivat/pdf/NP2023_ohjelma_abstraktit_LQ.pdf
Tällä palstalla kerrotaan MS-tautia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa LL, neurologian erikoislääkäri Juha Multanen.
