Maaritille löytyi sopiva työ ja työtahti
Lievestuorelainen Maarit Piiparinen on löytänyt itselleen täydellisesti sopivan työn iltapäiväkerhon toisena ohjaajana. Työterveysneuvottelujen kautta aukesi ammatillinen kuntoutukseen ja uusi ura.
Maarit Piiparinen työskentelee neljä tuntia päivässä, puolestapäivästä kello neljään. Työpäivä on juuri sopivan mittainen, jotta energiaa jää myös omalle perheelle ja harrastuksiin. Piiparinen sairastaa MS-tautia, minkä vuoksi hän on joutunut miettimään koko työminänsä uusiksi.
Vielä kolme vuotta sitten Piiparinen työskenteli huoltamotyöntekijänä, kun hän huomasi, että työ alkoi käydä ylivoimaisen raskaaksi. Toistuvat migreenit veivät Piiparisen lääkäriin ja magneettikuviin, joista löytyi vähän vahingossa syy voimakkaaseen uupumukseen: MS-tauti.
Vaikka oireet saivat selityksen, tieto taudista ei auttanut jaksamaan töissä yhtään sen paremmin. Työpaikan sisäilmaongelmat kuormittivat vielä lisää. Tuli voimakkaita nivelkipuja ranteisiin ja nilkkoihin. Välillä Piipariselta lähti ääni.
– Minusta tuntui, etten jaksa henkisesti enää. Menin työterveyslääkärin luo valittamaan, etten jaksa enää tehdä töitä.
Sairauslomalla meni koko kevät 2020. Onnekseen Maarit Piiparinen asuu Keski-Suomessa, jossa työterveyden ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä on tiivistetty TYÖOTE-mallin avulla. Työterveysneuvottelut alkoivat nopealla tahdilla ja Piipariselle etsittiin paremmin sopivaa työtä. Liikenneasemalla työskentely ei enää ollut vaihtoehto ja työnantaja tarjosi toimistotyötä Helsingistä.
– Se nyt ei tietenkään tullut kyseeseen, Piiparinen huokaisee.
Työterveysneuvotteluja käytiin liki vuosi. Sinä aikana Piiparinen myös opiskeli merkonomiksi oppisopimuksella. Sopiva työ löytyi Varman ammatillisen kuntoutuksen kautta. Sinne Piiparisen ohjasi oma työterveyslääkäri.
Iltapäiväkerhon ohjaajan työn yksi hyvä puoli ovat työajat. Kuten se, että koululaisten kesäloman ajaksi työt loppuvat.
– Olen ollut kesät työttömänä. Se on auttanut minua jaksamaan, kun olen pystynyt huilaamaan. Esimerkiksi viime hellekesän jaksoin, kun ei tarvinnut murehtia töihin menosta, Maarit Piiparinen kuvailee.
Parhaillaan valtakunnalliseksi jalkautettavan TYÖOTE-mallin on tarkoitus lyhentää välimatkaa erikoissairaanhoidon tai perusterveydenhuollon ja työterveyden välillä. Kun vastuu työkyvyn ja kuntoutuksen tarpeen arvioinnista siirtyy työterveyshuoltoon, nopeutuvat toivottavasti myös kuntoutukseen pääsy ja mahdollisesti tarvittavat työn sopeuttamistoimet.
– On hyvä, jos työterveyshuolto saa tiedon diagnoosista ajoissa ja ottaa työkyvyn tukemisen tarpeet puheeksi työntekijän kanssa varhaisessa vaiheessa, toteaa Neuroliiton työelämäasiantuntija Marju Teinikivi.
Teinikiven mukaan varhainen tuki mahdollistaa parhaimmillaan avun hakemisen matalalla kynnyksellä. Tällöin vältetään töissä viimeiseen asti sinnittely, joka usein päättyy pitkään sairauslomaan.
– Yhtä tärkeää on sekin, että työterveyslääkäri sekä tuntee MS-taudin moninaisuuden että ymmärtää sen yksilöllisyyden. Erityisesti fatiikin ja kognitiivisten oireiden merkitystä tulisi osata arvioida realistisesti ja nähdä työn muokkaamisen tarjoamat mahdollisuudet, Teinikivi sanoo.
Hän painottaa myös työnantajien motivoinnin tärkeyttä, jotta osatyökykyisten työllistyminen helpottuisi. Piiparisen työn mahdollistaa palkkatuki, jota hänen työnantajansa saa 50 % palkkakustannuksista. Tukea voi saada kaikkiaan 36 kuukaudelle ja hakemus on uusittava aina puolivuosittain. Syksyn hakemus on jo tehty.
Kun Maarit Piiparinen käy kaupassa kotikylällään, ei ole tavatonta, että äkkiä kirkas lapsen ääni huutelee häntä hyllyjen välistä. Pian hän on jo pienten käsivarsien syleilyssä. Hän on iltapäiväkerhon lapsille tärkeä, kuten lapsetkin ovat hänelle. Ja mahdollisuus tehdä työtä.
– Me on puhuttu mieheni kanssa, että jos olisin kotona, saisin varmaan saman rahan. Se ei kuitenkaan toisi sitä elämän iloa, jonka saa, kun kohtaa muita ihmisiä – erityisesti lapsia, hän hymyilee.
