Liikunta vaikuttaa keskushermoston hermosäikeiden toimintakykyyn

Liikunnan positiiviset vaikutukset MS-tautia sairastavien oirekuvaan ja toimintakykyyn on osoitettu useiden erilaisten interventiotutkimusten ja myös laajempien tutkimustuloksia yhdistäneiden meta-analyysien voimin. Näyttöä on myös aivojen hermoverkon toiminnallista muutoksista kuvantamistutkimuksia hyödyntäen.

Pari vuotta sitten julkaistiin tutkimus, jossa arvioitiin kahdentoista viikon harjoitusjakson vaikutuksia verestä mitattavien hermokasvutekijöiden määrään. Mukana oli 94 MS-tautia sairastavaa naista, joiden sairauden aiheuttama haitta-aste vaihteli lievähköstä aina vaikeavammaisuuteen asti. Heistä puolet jaettiin harjoitusryhmään, jonka ohjelmaan kuului kolme harjoitusta viikossa. Harjoituksissa käytettiin apuna erilaisia lihaskuntoharjoitteita (vastusharjoittelu, pilates), aerobista liikuntaa, tasapaino- ja liikkuvuusharjoituksia. Loput potilaat toimivat verrokkiryhmänä, jossa vastaavaa harjoittelua ei ollut.

Tutkimuksessa todettiin, että yhden hermokasvutekijän määrät (neurotrofiini-3) nousivat selvästi verrokkiryhmään nähden harjoitusjakson myötä. Muutokset olivat samankaltaisia sekä lievää neurologista haittaa potevilla että vaikeavammaisilla.

Harjoittelun avulla myös potilaiden aerobinen suorituskyky sekä maksimaalinen lihasvoima kohenivat lähtötasoon nähden. Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että edellä kuvatun kaltainen monipuolinen harjoittelu hyödyttää MS-tautia sairastavia lähtötasosta riippumatta ja vaikutukset ovat myös osoitettavissa solutasolla tapahtuvin muutoksin. (1)

Toinen vastaava pienimuotinen potilastutkimus julkaistiin tänä kesänä. Siinä tutkijat arvioivat liikuntaintervention vaikutusta verestä mitattavien kontaktiini-proteiinien (kontaktiini-1 ja kontaktiini-2) määrään. Kontaktiinit ovat valkuaisaineita, jotka ovat erityisen tärkeitä myeliinitupellisten hermosäikeiden normaaliin toimintaan liittyen.

Keskushermostossa näistä proteiineista kontaktiini-1 (CNTN-1) sijaitsee hermosolujen viejähaarakkeissa ja osallistuu myeliinitupen muodostumiseen. CNTN-1 on siis keskeisessä roolissa keskushermoston toiminnallisen tilan säätelyssä ja sen määrä korreloi myös jäljellä olevien hermosäikeiden lukumäärään. Verestä mitattavien CNTN-1:n pitoisuuksien onkin osoitettu olevan matalia niillä MS-potilailla, joilla oirekuva seurannassa etenee. Kontaktiini-2 (CNTN-2) on sekä toiminnaltaan että esiintyvyydeltään samankaltainen kuin CNTN-1.

Tässä tutkimuksessa oli mukana 60 MS-potilasta, joilla kaikilla neurologinen haitta-aste oli vielä luokiteltavissa lieväksi. Heistä puolet kuului interventioryhmään ja loput toimivat verrokkeina jatkaen aiempaa hoitoa ja elämäntyyliään entiseen tapaan. Interventioryhmä sai nousujohteisen toiminnallisia liikuntaharjoitteita sisältävän ohjelman ja tilannetta arvioitiin myöhemmin jakson päätyttyä aerobisen suorituskyvyn, kognitiivisen tilanteen ja myös seerumin CNTN-1:n ja CNTN-2:n mittauksin. Lähtötilanteessa potilasryhmien CNTN-1 -ja CNTN-2 -tasot olivat samankaltaisia.

Liikuntaintervention seurauksena kontaktiini-proteiinien pitoisuudet nousivat tilastollisesti merkittävästi sekä verrokkiryhmään että potilaiden omaan lähtötilanteeseen verrattuna. Lisäksi tutkijat totesivat, että kognitiivisena seurantamittarina käytetyn PASAT:n (Paced Auditory Serial Addition Test) tulos parani liikuntaharjoittelun myötä.

Tutkimuksen arvo liittyy erityisesti kontaktiini-proteiinien määrän muutokseen, joka viittaa siis liikunnan vaikuttavan MS tautia sairastavien hermosäikeiden toimintakykyyn ja jopa niiden korjausprosesseihinkin. (2)

Lähteet

(1) Banitalebi E et al. Mult. Scler. Relat. Disord. 2020; 43102143
(2) Furkan B et al. Mult Scler Relat Disord. 2022 Aug 8;67:104095.

Tällä palstalla kerrotaan MS-tautia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa LL, neurologian erikoislääkäri Juha Multanen.