Liikunnasta iloa ja merkitystä elämään

Liikkuminen on merkityksellistä ihan pelkkänä liikkumisenakin, kokemuksena, totesi Liikunta & Tiede -lehden päätoimittaja ja tietokirjailija Jari Kupila. Tai – Aristotelesta väljästi soveltaen – liikkuva ihminen aktualisoi ihmisenä olemisen potentiaalinsa.

Ajatukset soveltuvat myös suoraan neurologista sairautta sairastavalle: vähäinenkin, ehkä rajoittunut, toisinaan soveltava liikkuminen saattaa olla ensiarvoisen tärkeää ja yksilön oman kokemuksen näkökulmasta hyvinkin tyydyttävää. Liikunta ei ole pelkästään tekemistä ja suorittamista, vaan jotain keskeistä ihmisyydessä.

Vielä ennen 2000-lukua liikuntaa vierastettiin usein neurologisissa sairauksissa. Sen pelättiin uuvuttavan liikaa, ja sen arveltiin lisäävän raajojen spastisuutta. Liikuntaa piti välttää, varoen haittavaikutuksia. Viimeisen noin 20 vuoden kuluessa on tilanne muuttunut – jopa radikaalisti.

Keskeinen taustatekijä mullistavalle muutokselle on ollut aihetta koskevan myönteisen tieteellisen tutkimusnäytön moninkertainen lisääntyminen. Tutkimusnäyttöön pohjautuen on selvää, että esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneet, Parkinson-potilaat ja MS-tautia sairastavat voivat hyötyä laaja-alaisesti toistuvasta liikunnasta. Tiedetään myös suurella varmuudella, että liikunta ei aiheuta yleisimmissä neurologisissa pitkäaikaissairauksissa sen enempää haittoja kuin terveillä henkilöilläkään.

Covid19-pandemian pahin hyökyaalto on laantunut. Tämän myötä ovet ovat pitkästä aikaa avoimemmat monipuoliselle liikunnalle. Esimerkiksi uimahalleja voi taas hyödyntää rajoituksetta, ja erilaiset liikuntaryhmät ovat heränneet uuteen kukoistukseensa. Joten älä odota, vaan tartu hetkeen ja tee paluu hallille tai liikuntaryhmääsi. Tai etsi uusi poppoo, jossa voit aistia liikunnan sosiaalista vuorovaikutusta ja kokea sen aikaansaamaa spontaania riemua – vieläpä jakaen
tämän ”hyvän jengin” kanssa. Muistathan, että liikkumisen fyysisiä vaikutuksia helposti ylikorostetaan. Niiden rinnalla liikunnan psykologiset ulottuvuudet ovat yhtä lailla ensiarvoisen tärkeitä.

Pitkäaikaissairaus saattaa olla uhka niin arkiselle liikkumiselle kuin tavoitteelliselle liikunnan harrastamiselle. Tällöin liikuntamotivaatio voi säröillä. On hyvin luonnollista, että liikuntamotivaatio joutuu koetukselle sairastuessa, koska ylipäänsä ihmisen käsitys itsestään liikkujana on tällöin herkästi myllerryksessä (kuten vaikkapa ikääntymisen myötä). On hyvä muistaa, että liikunnan aikaansaamat ilon ja onnistumisen tunteet vahvistavat sisäistä motivaatiota, joka myötävaikuttaa liikuntaharrastukseen sitoutumiseen pitkällä aikavälillä.

MS-tautia sairastavilla uupumusoire saattaa usein rajoittaa liikuntaa ja myös laajasti koko arkielämää. Itselläni on suuri ilo työskennellä tutkimuksen parissa, jonka tavoitteena on kartoittaa – modernia teknologiaa hyödyntäen – uupumuksen päivittäistä vaihtelua ja uupumuksen sekä sydämen sykevaihtelun ja univalverytmin välisiä mahdollisia suhteita MS-tautia sairastavilla.

Nöyrä kiitos Suomen MS-säätiölle vastaanottamastani tutkimusapurahasta! Hanke on vielä alkuvaiheissaan, mutta sen mielenkiintoisia tuloksia voidaan odottaa viimeistään vuoden 2023 lopulla.

Anders Romberg
fysioterapeutti, terveystieteiden tohtori
Maskun neurologinen kuntoutuskeskus,
Neuroliitto ry