Läheisyyttä vai etäisyyttä?
Poikkeusaika on pakottanut meidät katsomaan läheisyyttä ja etäisyyttä uudesta näkökulmasta.
Korona-ajan rajoitukset ovat muuttaneet todennäköisesti jokaisen elämää jollain tavalla.
Samassa taloudessa asuvilla on ollut pahimmillaan tiivis tunnelma – kuka tekee työnsä saunassa tai toiset jakavat talon ainoaa tietokonetta ja sitä käytetään vuorotellen. Läheisyyttä on voinut hetkessä syntyä niin paljon, että siitä on tullut kuormittavaa. Toisille taas on aiheutunut etäisyyttä, jota on siedettävä. Voiko nähdä, ketä voi nähdä, käydäkö ulkona vai ollako neljän seinän sisällä. Puntarointi ja vaakakupit ovat yhtäkkiä arjessa ihan uudenlaisessa käytössä.
Kalenterit ovat tyhjentyneet tulemisista ja menemistä ja monet odotetut asiat on peruttu tai siirretty tulevaisuuteen. Tärkeitä juhlia on jäänyt pitämättä tai ne ovat muuttaneet muotoaan totutusta ja muita samanhenkisiä ihmisiä jäänyt kasvokkain näkemättä. Toisaalta moni on saanut rohkeutta kehittää digitaitojaan ja tutustunut uusiin tapoihin pitää yhteyttä keskenään.
Olemme uudenlaisessa ajassa, jossa läheisyys ja etäisyys
ovat saaneet uusia merkityksiä.
Muutokset ovat tuoneet myös esiin eri puolia meistä ihmisistä. Toisaalta olemme edelleen samoja ihmisiä ja sovellamme tuttuja toimintatapojamme siihen mitä priorisoimme arjessa ja miten rajoitukset muuttavat toimintaamme. Samalla tunteet saavat meidät toimimaan ja ohjaavat uusien ratkaisujenkin luo. Uusissa ratkaisuissa on varmasti mukanaan paljon hyvääkin. Kuitenkin myös uusia huolenaiheita on voinut herätä niin lähellä kuin etäällä olevista.
Olemme uudenlaisessa ajassa, jossa läheisyys ja etäisyys ovat saaneet uusia merkityksiä. Näin luonnon puhjetessa kukkaan voi katsella avautuvaa maailmaa uusin silmin. Mitä tekisi kesällä ja kenen kanssa? Miten toimia yhdessä?
Vaikka arki on mullistunut, luonto pysyy onneksi ympärillämme. Se ei pysähdy, vaan jatkaa kulkuaan ja samalla ohjaa meitäkin eteenpäin. Ehkä tänä kesänä Suomen luonto onkin meitä erityisen lähellä. Ulkona voimme nähdä läheisiä ja ehkäpä näemme itseemmekin selvemmin, kun otamme hetken etäisyyttä ja katselemme kaunista luontoa ympärillämme.
Anni
Työssäni Neuroliiton järjestösuunnittelijana tapaan ms-tautia ja harvinaisia neurologisia sairauksia sairastavia sekä heidän läheisiään. Kohtaamiset herättävät minussa ajatuksia ja antavat näkökulmia arkeen. Näitä huomioita tuon esille tässä blogissa.
