Lääkehoito on tärkeää myös lieväoireisessa MS-taudissa
Termiä "hyvänlaatuinen" MS ei tulisi käyttää kevyesti. Taudin etenemisestä havaittiin merkkejä myös lieväoireisilla potilailla, selviää tuoreesta väitöksestä.
LL Marja Niiranen selvitti tutkimuksessaan hyvänlaatuisen (benignin) ja hyvin lieväoireisen aaltomaisen MS-taudin aktiivisuutta ja hermoston rappeutumisen astetta uusien biomarkkereiden (GFAP-proteiini ja neurofilamentti NfL), ja automatisoitujen magneettikuvantamisen menetelmien avulla.
– Tällä hetkellä ei ole validoituja biomarkkereita MS-taudin kulun ennustamiseen sen varhaisessa vaiheessa. MS-taudin lääkehoito on kuitenkin kehittynyt voimakkaasti, ja tarvitaan välineitä yksilöllisemmän lääkehoidon suunnitteluun, hän taustoittaa väitöstutkimustaan.
Tutkimuksessa havaittiin, että GFAP-proteiinitasot olivat koholla lieväoireista tautimuotoa sairastavilla, viitaten aktiiviseen hermoston rappeutumiseen. Lisäksi GFAP-tasot olivat korkeammat niillä lieväoireisilla potilailla, joilla ei ollut taudin kulkuun vaikuttavaa lääkitystä. NfL-tasoissa ei ollut eroa lievän tai aggressiivisen tautimuodon tai terveiden verrokkien välillä.
Automatisoidun kuvantamisen avulla todettiin, että vahvin aivojen harmaan alueen mittari hyvälaatuisen ja aggressiivisen MS-taudin erottamiseksi on talamuksen tilavuus. Lääkkeettömässä benignissä ryhmässä havaittiin laajempi aivojen valkean aineen leesiokuorma, mikä viittaa hiljaiseen tulehdusaktiivisuuteen.
Tulosten valossa on selvää, että termiä ”hyvänlaatuinen” MS ei tulisi käyttää kevyesti, sillä lieväoireisillakin potilailla havaittiin merkkejä edenneestä taudista.
– Taudinkulkuun vaikuttavan lääkityksen aloittaminen kannattaa, vaikka taudinkuva näyttäisikin lievältä, Niiranen tiivistää.
