Kuusi kysymystä tulehduksellisista hermoratasairauksista

Mitkä ovat Guillain-Barrén ja CIDP:n erot? Ovatko ne kaksi eri sairautta?

– Tämä voidaan nähdä jatkumona. Jos on oikein ärhäkkä, äkillinen sairaus, se on Guillain-Barré, polyradikuliitti. Jos sairaus jatkuu pitkään, määritelmän mukaan yli kaksi kuukautta, siirrytään CIDP:n puolelle. GB on akuutti muoto tulehduksellisesta hermoratasairaudesta ja CIDP pitkäaikainen, hitaammin kehittyvä muoto. Näissä on pieniä eroja. GB:ssä on enemmän ulkoisia tekijöitä, infektioita, jotka laukaisevat sen. CIDP:ssä taas pääsääntöisesti ei ole selkeää yksittäistä infektiota, joka laukaisisi sairauden.

Kuuluuko polyradikuliittisairauksien oireisiin väsymys ja mistä se saattaisi johtua?

– Kun kyseessä on tulehduksellinen hermoratasairaus, aivoissa on tulehduksen välittäjäaineita. Ne itsessään aiheuttavat väsymystä. Tämän lisäksi sairauden aiheuttamat muut oireet tai haitta saattavat masentaa, mikä on omiaan uuvuttamaan. Väsymys on tyypillistä näille sairauksille ja se johtuu sekä fyysisistä että psyykkisistä tekijöistä.

Kun hermorata on täysin tuhoutunut, onko sille enää mahdollista tehdä mitään?

– Tyypillisessä CIDP:ssä hermokaapeli pysyy ehjänä, jolloin oireista on mahdollista toipua. Jos kaapeli vaurioituu, oireista tulee pysyviä. Kannattaa tutkia, miten oireisto on kehittynyt ja miten se on sairauden alkuvaiheessa ollut seurannassa. Jos oireita on alihoidettu esimerkiksi liian pienellä lääkeannoksella, se kannattaa tarkistaa, jos muuten on vireyttä ja toimintakykyä. Lääkäri pystyy ENMG tutkimuksella näkemään, onko lisähoidon paikka, vai siirrytäänkö potilaan arjessa muunlaiseen tukeen.

Miten tulehduksellista hermoratasairautta sairastavan tulisi suhtautua rokotuksiin?

– Influenssarokotusten osalta nyrkkisääntö on, että se kannattaa ottaa aina. Rokotteen aiheuttamat mahdolliset sivuvaikutukset ovat aina lievempiä, kuin sairastetun influenssan aiheuttamat oireet. Rokotetta suunniteltaessa on kuitenkin tärkeää huomioida taudin vaihe.

– Punkkirokotteen osalta vastaus on sama: jos oleskelee puutiaisaivokuumealueella vaikkapa kaksi viikkoa vuodesta, rokote kannattaa ottaa. THL:n sivut ovat tässä asiassa ajan tasalla. Ja punkkialueella toki punkkisyyni kuuluu aina iltarutiineihin. Suomalaiset saavat kaksi miljoonaa punkin puremaa vuodessa ja vain murto-osasta tulee borrelia. Oireet tulevat muutamissa viikoissa, joten akuuttia hätää ei ole. Asian ehtii hoitaa virka-aikana.

Jos alkaa olla outoa väsymystä, päänsärkyä, uusia oireita, niin ei kannata laittaa kaikkea vanhan perussairauden piikkiin, vaan katsoa, olisiko aiheuttaja olla jokin muu. Kun hoidetaan yhtä sairautta, se ei kuitenkaan suojaa muilta sairauksilta.

Vaimoni sairastui CIDP:hen viitisen vuotta sitten. Olemme hakeneet kuntoutusta monta kertaa, emmekä ole saaneet. Meille sanottiin, että kyseessä on itsestään paraneva sairaus.

– Tämä on tärkeä puheenvuoro. Kun puhutaan harvinaissairauksista, tilanne on usein juuri tämä. Kuntoutus on alussa erittäin tärkeää, jotta sairastunut pääsee sinuiksi oman, uuden kehonsa kanssa. Valtaosalle CIDP-potilaista ei tarvita jatkuvaa kuntoutusta, vaan oma arki toimii kuntouttajana. Osalle kuitenkin jää toimintakyvyn vajaus. Olen tämän suhteen toiveikas: kun tietoa saadaan koko Suomeen ja sairaus opitaan diagnosoimaan, hoito paranee.

Edistääkö vakavan GB:n sairastaminen erilaisten vanhuusiän sairauksien ilmenemistä?

– Tämän hetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että GB on aivan itsenäinen sairaus. GB:hen annettavat hoidot eivät itsessään nopeuta vanhenemista. Solusalpaajahoidoilla on ikäännyttävää vaikutusta ja niiden kanssa pitääkin aina löytää tasapaino hyötyjen ja haittojen välillä.