Kolmas pyörä, pyöri pois
Läheisen sairastuminen on usein koko perhettä, ystäviä ja muita läheisiä koskeva kriisi. Sopeutumisen prosessi käynnistyy muidenkin kuin sairastuneen kohdalla.
Sairauden edessä perheen ja parisuhteen dynamiikka saattaa muuttua. Tuttu arki on pohdittava uudelleen.
Silloin olisi tärkeää puhua. Etenkin pitkissä suhteissa syntyy kuitenkin paljon oletuksia: toinen olettaa, että toinen olettaa. Kun kommunikaatio ei toimi, sairaus asettuu helposti kolmanneksi osapuoleksi suhteeseen.
Parikurssi tarjoaa turvalliset ja ammatillisesti ohjatut puitteet vuorovaikutuksen parantamiseen. Jo kurssille hakeutuminen on selkeä viesti kumppanien pyrkimyksestä yhteyteen. Prosessi on yleensä alkanut jo kauan sitten – osallistumista on voitu suunnitella jopa vuosia. On haluttu apua, tukea tai muutosta.
Hakemusten määrä esimerkiksi Neuroliiton parikursseille kasvaa koko ajan. Hakemuksissa ei niinkään kaivata tietoa sairaudesta, sillä sitä on saatavilla runsaasti muutenkin. Sen sijaan toivotaan mahdollisuutta jakaa kokemuksia vertaisten kanssa, työkaluja vuorovaikutukseen ja lähentymistä puolison kanssa.
Kuntoutussuunnittelijan työssäni näen, miten parikurssille saavutaan usein tilanteessa, jossa sairaudesta on tullut suhteen kolmas pyörä. Joko suhteessa tehdään paljon asioita sairauden varjolla tai sitten siitä ei puhuta lainkaan. Kursseilla sairaus siirretään pois pääroolista. Tekeminen ei ole diagnoosivetoista, vaan keskitymme siihen, mitä muuta meissä on, sairaudesta huolimatta. Puhutaan arjesta ja ihmissuhteista, puolisot tasavertaisina jäseninä ryhmässä.
Kurssin ammatillisesti ohjatut vertaiskeskustelut ovat turvallisia paikkoja. Ryhmässä sovitaan säännöistä ja rajoista, joista keskustelussa pidetään kiinni. Siinä sovitaan vaitiolovelvollisuudesta ja annetaan jokaiselle lupa jakaa ryhmään juuri sen verran kuin itse kokee hyväksi. Annetaan lupa näyttää tunteet, itkeä ja nauraa. Ryhmässä huolehditaan tasavertaisuudesta: jokainen pääsee halutessaan ääneen ja tulee kuulluksi
Paras parisuhdetesti kurssilla on yleensä melonta. Pariskunta laitetaan kajakkiin ja annetaan yksinkertaiset ohjeet: edessä oleva meloo, takana istuva ohjaa. Etenemistapoja on monenlaisia, harvempi kulkee viivasuoraan.
Parisuhde on kasvusuhde, joka tarvitsee kahden ihmisen yhteistä huolenpitoa ja päivittämistä, asioiden puhumista ääneen. Hakekaa parikurssille yhdessä! Kurssipalautteissa lukee toisinaan, että tällaisen parikurssin pitäisi olla pakollinen ihan kaikille.
Kurssityö on äärimmäisen palkitsevaa myös minulle ohjaajana. Kun parit lukevat ääneen toisilleen kirjoittamansa kirjeet kurssin lopussa, liikutun yleensä itsekin. Samalla tavalla kuin sairastuminen, myös myönteiset asiat heijastuvat laajemmalle, koko perheeseen.
Pirkko Hämäläinen
kuntoutussuunnittelija, Neuroliitto ry