Kohti tuntematonta

Historiallinen päivä alkaa tätä kirjoittaessani taittua iltaan. Suomen ensimmäiset aluevaalit on käyty, ja pian selviää, keitä ovat ne 1379 aluevaltuutettua, jotka käyttävät lähitulevaisuuden ehkä ratkaisevinta päätösvaltaa. Heillä on viimekädessä valta ja vastuu siitä, miten ja millaisena hyvinvointialueiden toiminta 1.1.2023 käynnistyy

Ensimmäisten aluevaltuutettujen tehtävä ei ole helppo. Sote-uudistukselle, eli nyt käytännössä hyvinvointialueille, asetetut tavoitteet ovat kovat. Niiden pitäisi turvata laadukkaat palvelut yhdenvertaisesti kaikille. Ja tuo tulos pitäisi saavuttaa kustannustehokkaasti. Kuitenkin siirtyminen hyvinvointialueisiin aiheuttaa jo itsessään mm. palkkakustannusten merkittävää kasvua ilman, että itse toiminta siitä vielä automaattisesti tehostuisi tai sen laatu paranisi.

Aluevaltuutettujen on siis nyt oltava erittäin viisaita päätöksentekijöitä. Heidän pitäisi olla kylmähermoisia kamreereja, mutta samalla ehdottomasti ihmislähtöisiä sote-palveluiden ymmärtäjiä. Ensisijaisesti heidän täytyy ymmärtää, että hyvinvointialueet ovat olemassa asukkaitaan varten. Aivan erityisesti niitä asukkaita varten, jotka pitkäaikaisesti tai juuri sillä hetkellä eniten tarvitsevat sosiaali- tai terveydenhuollon palveluja. Aluevaltuutettujen tärkeimpinä työkaluina toivoisi olevan ihmislähtöinen etiikka ja uskallus ottaa kantaa.

Valtuutetuilla pitää kiistatta olla myös taloudellista ajattelua, mutta sen ohella on oltava kyky arvioida ihmisen hyvinvoinnin taustatekijöitä. On varmaa, että valtuutetut joutuvat tekemään valintoja, priorisoimaan. Rumaa jälkeä voi syntyä, jos priorisointia ohjaisi pelkkä eturyhmäpolitiikka tai taskulaskin. Ainoa kestävä tapa hoitaa yhteisiä asioita on laajempi ymmärrys eri ihmisryhmien tarpeista ja niiden eettisesti perusteltavissa oleva priorisointi.

Jokaisen aluevaltuutetun toivoisi muistavan sen, mistä politiikan teossa on perimmältään kyse. Politiikka-sanan alkuperä on antiikin kreikassa, jossa sana tarkoitti ”kansalaista koskevaa”. Poliitikkojen, siis myös aluevaltuutettujen, tulisi hoitaa kansalaisten yhteisiä asioita, ei koskaan pelkästään oman intressiryhmän tai oman kotikylän asukkaiden asioita. Ja yhteisiä asioita hoidettaessa soisi muistettavan, että yhteiskunnan sivistystasosta kertoo eniten se, miten yhteiskunta kohtelee heikompia jäseniään.

Jos ei siis heidän, jotka eniten tarvitsevat sosiaali- tai terveyspalveluita, asioita hoideta säällisesti, olemmeko enää edes sivistynyt yhteiskunta? Toivon jokaisen uuden aluevaltuutetun tarvittaessa esittävän kysymyksen itselleen.

Aluevaltuutettujen käsissä on, millä sävyllä sote-uudistuksesta aikanaan historiankirjoissa kirjoitetaan. Kuten pitkälti myös se, miten moni suomalainen uskoo jatkossakin hyvinvointiyhteiskuntaan. Paljon vartijoina ovat uudet aluevaltuustot!

Helena Ylikylä-Leiva
toimitusjohtaja
Neuroliitto ry