Kirja-arvio: Huolella ja omakohtaisesti MS-taudista
Aikamatka peiliin katsoo MS-tautia kolmesta eri näkökulmasta: sairastavan, kriisi- ja traumapsykoterapian sekä sairauden teorian kautta.
Marja-Terttu Soppela, Marja Blatter, Jukka Ollgren (2019): Aikamatka peiliin. Books on Demand, Helsinki. 99 s.
Aikamatka peiliin on helsinkiläisen Marja-Terttu Soppelan ponnistus. Se on omakohtainen kertomus siitä, millaista on elää MS-taudin kanssa: tuntemuksista vanhempana, aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä, naisena. Soppela on kuitenkin halunnut laatia kirjastaan enemmän kuin pelkän vertaistarinan ja saanut kanssakirjoittajikseen psykologi Marja Blatterin sekä tilastotutkija Jukka Ollgrenin. Näin kirja tarjoaa myös konkreettista tietoa taustalla olevasta sairaudesta sekä työkaluja sairauteen sopeutumiseen.
Soppela kirjoittaa arjesta tunnistettavasti, ilman filttereitä ja poseerausta, jotka ovat somen kyllästämässä arjessamme niin tuttuja. Soppelan elämä pienen lapsen äitinä näyttäytyy samaistuttavana ja koskettaa lukijaa, oli tällä itsellään kokemusta sairaudesta tai ei.
Soppela kuvailee työstä luopumisen synnyttämiä tuntemuksia tavalla, joka osui minuun lukijana. Miten hän tulkitsee ihmisten suhtautumista työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkeläisiin – toiset ovat eläkkeensä ansainneet, toiset eivät. Tulkinta on toki Soppelan oman elämäntilanteen värittämä, eikä fakta. Ajatuskulku on kuitenkin tunnistettava: suorittamisen eetos on meissä suomalaisissa niin vahva. Eläkkeelle jääminen ennen aikojaan sairauden tähden on kriisi ja herättää arvottomuuden tunteita.
Soppela kirjoittaa: ”Loppupalkallani päätin hankkia jotain, mikä tuntuisi hyvältä. Ostin elämäni hienoimman yöpaidan, reissulaukun, tuolin parvekkeelle ja uuden imurin. Sanoin niiden olevan loppuelämän tavaroita. Illalla puin yöpaidan päälleni. Luin jostain, että huuletkin voisi punata yöksi. Tein niin ja suihkautin vähän hajuvettäkin.”
Kirja katsoo sairautta kolmesta eri näkökulmasta. Ensin sairastuneen omakohtaisena kertomuksena, sitten kriisien ja traumapsykoterapian näkövinkkelistä. Lopuksi puhutaan sairauden teoriaa sen mekanismeista ja hoidosta.
Kokonaisuus on toimiva, joskin Blatterin ja Ollgrenin osuudet jäävät väkisinkin tiivistelmänomaisiksi, sillä käsiteltävä aihepiiri on niin laaja. Rehellinen näkymä sairastavan arkeen on se, mitä jokainen diagnoosin saanut jossain vaiheessa kaipaa ja sellaisen Soppela tarjoaa omaa elämäänsä avaamalla.
Kirja on tehty huolella. Kieliasu on viimeistelty, mikä ei ole omakustanteissa suinkaan itsestäänselvyys. Lisäksi lääketieteellinen sisältö on käynyt ulkopuolisen asiantuntijan arvioitavana.
