Kiikun, kaakun

Sote-uudistus jatkuu jännitysnäytelmänä loppuun asti. Tätä kirjoittaessa tuli tietoon yhden kansanedustajan loikka oppositiopuolueeseen. Pahimmillaan se loikka saattaa osoittautua mittaamattoman kalliiksi. Ei toki ole yksittäisen kansanedustajan syytä, jos sote-uudistu kaatuisi. Mutta on kiistatta järkyttävää, että tämän mitta- ja tärkeysluokan uudistuksen läpimeno eduskunnassa voi olla näin täpärällä, yhdestä äänestä kiinni.

Uudistuksen tarpeen myöntävät kaikki, mutta siihen yksituumaisuus loppuukin. Uudistuksen perimmäisistä tavoitteista ja etenkin keinoista vallitsee yhä kohtalainen mielipiteiden sekasorto. Nyt valmistellut sote-lait jättävät toivomisen varaa, mutta näitä valuvikoja pystytään korjaamaan myöhemminkin. Olisi tärkeää päästä eteenpäin, pois tästä epätietoisuuden turhauttavasta ja kalliista kehästä.

Valinnanvapaus on yksi keskeisistä uudistuksen elementeistä. Tavoitteena on, että jokainen voisi jatkossa vapaasti valita, mistä hankkii esimerkiksi perusterveydenhuollon tai fysioterapian, kotihoidon tai pitkäaikaisen tehostetun asumisen palveluita.

Terveydenhuollossa valinnanvapaus toteutuu jo nyt monessa kohdin, jatkossa se toivottavasti koskee enenevässä määrin myös sosiaalihuollon palveluita. Jotta valinnanvapaudella on merkitystä, tulee asiakkaalla olla aito mahdollisuus vertailla eri palveluntuottajia. Tämä edellyttää, että palveluntuottajista ja näiden palveluista on saatavilla riittävästi luotettavaa informaatiota. Tähän on vielä hyvin pitkä matka. Kaikki palveluntuottajat eivät ole vielä pitkään aikaan valmiita tarjoamaan asiakkaille vertailukelpoista tietoa palveluistaan.
Etenkin julkisen sektorin yksiköillä tullee olemaan tässä merkittäviä viiveitä.

Hyödyttääkseen asiakasta aidosti, valinnanvapaus edellyttää myös niin sanottua monituottajamallia. Se tarkoittaa, että asiakkaalla on kaikissa maakunnissa ja mahdollisimman monien palvelujen osalta mahdollisuus valita palveluntuottaja vapaasti maakunnan omien yksiköiden, yritysten tai järjestöjen väliltä. Vain tällöin asiakas voi todella etsiä ja saada itselleen kaikkein sopivimmat ja parhaat palvelut.

Aivan lähitulevaisuudessa käynnistyy vielä soteakin mittavampi sosiaaliturvan uudistus, sotu. Siinä siis seuraava poliittinen elefantti ihmeteltäväksi ja pieninä paloina syötäväksi. Sekin tulee edellyttämään järjestöiltä huomattavaa valppautta, sinnikkyyttä ja pitkäjänteistä edunvalvontaja vaikuttamistyötä. Sotesta sotuun!

Helena Ylikylä-Leiva
toimitusjohtaja
Neuroliitto ry

Toteutuu sote-uudistus tai ei, niin suunnattomia korjausliikkeitä tarvitaan. Tammikuun lopussa vanhusten asumispalveluyksiköissä paljastuneet laajamittaiset laiminlyönnit eivät mahdu suomalaiseen ymmärrykseen. Onneksi eivät!

Mitään puolusteltavaa ei ole palveluntuottajan toiminnassa silloin, jos uutisoidun kaltaisia graaveja tilanteita pääsee syntymään. Mutta on syytä tässäkin yhteydessä muistaa myös palvelun ostajan vastuu. Viime syksynä nähtiin mitä halpuutuksesta seuraa kuntoutuksessa.

Perimmältään sama ilmiö on taustalla vanhusten asumispalveluidenkin ongelmissa: ostaja ei vaadi eikä vahdi laatua, koska ei ole valmis siitä maksamaan