Ikä on tärkein MS-lääkehoidon lopetusta ohjaavista kriteereistä
Lääkehoidon aloitus heti diagnoosin jälkeen on tätä nykyä aaltomaisen MS-taudin hoidon kulmakiviä. Hoidon teho on nykytiedon valossa parhaimmillaan sairauden alkuvaiheessa ja nuorilla ikäryhmillä. Sen sijaan lääkehoidon kestoon liittyvät kysymykset ovat edelleen valtaosin hämärän peitossa.
Tänä vuonna (2019) aiheesta on saatu lisää julkaistua tietoa. Heinäkuussa raportoitiin Bostonissa tehdystä tutkimuksesta, jossa arvioitiin potilaiden taudin kulkuun vaikuttavan lääkehoidon lopetuksen vaikutuksia seurannassa raportoituun vointiin. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 69 iältään vähintään 18-vuotista aaltomaista MS-tautia sairastavaa henkilöä. Heillä kaikilla oli ollut käytössä joko beetainterferoni tai glatirameeriasetaatti-valmiste ja lääkehoito oli kestänyt yli kahden vuoden ajan. Ennen hoidon keskeytystä sairauden tuli olla vailla pahenemisvaiheita tai MRI-kuvien perusteella arvioitua radiologista aktiivisuutta ainakin edeltävän kahden vuoden ajan.
Tätä ryhmää verrattiin taudin ominaispiirteiden, sukupuolen ja iän perusteella vakioituun potilasjoukkoon, joka edelleen oli jatkanut vastaavaa lääkehoitoa. Tutkijat eivät havainneet myöhemmässä seurannassa näiden ryhmien välillä mitään eroa ensimmäisen ilmaantuvan pahenemisvaiheen ajankohdan, taudin yleisen tulehdusaktiivisuuden tai myöhemmin kertyvän pysyvän haitankaan osalta.
Kun tuloksia arvioitiin ikäryhmittäin, syntyi sen sijaan tilastollisesti merkittäviä eroja. Alle 45-vuotialla uuden pahenemisvaiheen tai MRI-aktiivisuuden todennäköisyys näet lisääntyi selvästi enemmän kuin yli 45-vuotialla, joilla taudinkulku pysyi pääsääntöisesti edelleen tasaisena lopetetusta hoidosta huolimatta. (1)
Aiemmin keväällä julkaistussa toisessa amerikkalaistutkimuksessa havainnot olivat samansuuntaisia. Tässä retrospektiivisessä 600 potilaan aineistosta tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin taudinkulkuun vaikuttavan hoidon keskeytyksen vaikutuksia yli 60 ikävuoden jälkeen. Tässä ikäryhmässä lääkehoidon keskeytys ei vaikuttanut potilaiden myöhempään neurologiseen tilanteeseen hoitoa jatkaneisiin verrattuna millään lailla. Elämänlaatumittarein arvioituna hoitoa jatkaneilla tulokset olivat lisäksi jonkin verran heikompia kuin hoidon keskeyttäneillä. (2)
Nämä tutkimukset viittaavat aiempien havaintojen tapaan siihen, että pitkään tasaisena ja vailla tulehdusaktiivisuutta säilyneen MS-taudin hoitoon käytetyn lääkehoidon lopetusta voi hyvin harkita etenkin keski-iän ohittaneilla potilailla. Käytössä oleva lääkevalmiste tulee myös päätöksenteossa aina huomioida. Beetainterferonien ja glatirameeriasetaatin lopetuksen jälkeen riski tautiaktiivisuuden paluulle on mitä ilmeisemmin selvästi pienempi kuin vahvemmin immuunijärjestelmää muokkaavien hoitojen.
USA:ssa edelleen menossa oleva seurantatutkimus (DISCOMS) tulee jatkossa täydentämään MS-lääkehoidon lopetukseen liittyvää tietoa. Sen toivotaan johtavan selkeämpiin ja laajamittaisemmin hyödynnettäviin ohjeisiin aiheen tiimoilta.
Lähteet
- Yano H et al. Mult Scler Relat Disord. 2019 Jul 25;35:119-127. doi: 10.1016/j.msard.2019.07.021. [Epub ahead of print]
- Hua LH et al. Mult Scler Relat Disord. 2019 May;30:252-256. doi: 10.1016/j.msard.2019.02.028. Epub 2019 Mar 1
