Hiuskukat pelastavat huononkin päivän

Ulla Mustonen harjaa auki piippausraudalla tehdyt kiharat ja kiinnittää hiuksiin hiuskukan. Huulissa hohtaa puna ja silmiä korostavat kissarajaukset. Kirjavan kukkahameen tyllihelma heilahtaa, kun Ulla vilkaisee peiliin. Wau, hän ajattelee. Täältä tullaan elämä! Eihän tässä lookissa voi olla kuin keimaileva ja hymyilevä.

Savonlinnalainen Ulla Mustonen rakastaa 1950-luvun naisellista tyyliä. Hänen kaapissaan on liki puolensataa fiftarimekkoa – on palloa, kukkaa, ruutua ja mekkoja, joissa hauskoja eläinkuvioita, kuten kettuja ja kissoja. Lisäksi hän on hankkinut valtavat määrät erilaisia toppeja, mekkoja, käsilaukkuja, vöitä, hattuja, huiveja, käsineitä sekä kenkiä koroilla ja ilman.

Ullalle fiftarityyli merkitsee voimaantumista ja rohkeutta olla oma itsensä.

– Tämä tyyli on auttanut minua puhkeamaan kukkaan ja löytämään naisellisuuteni. Naisellisuus kulkee mukana, vaikka olisin toppahousuissa.

Pusu Elvikselle ja tyllimekko häihin

Mistä kaikki oikein alkoi? Kylvettiinkö fiftarisiemen jo lapsena?

– Meillä oli kotona Elviksen juliste seinällä ja muistan, miten suukotimme sitä kaverini kanssa.

Ammattikouluajoilta Ulla muistaa sen, miten sähköpuolen Teddy-pojat nahkatakkeineen, tennareineen ja hiustötteröineen veivät parturi-kampaajaksi opiskelleen Ullan sydämen.

– Silti olin ammattikouluvuosina vielä pikemmin- kin hevityttö, isosiskoni jalanjäljissä. Oman tyylini löy- sin vasta myöhemmin.

Vuonna 1997 Ulla muutti viideksi vuodeksi Englantiin, jossa hän työskenteli kampaajana. Tuo aika vahvisti hänen itsevarmuuttaan. Vintage-kirppiksiltä tarttui jo tuolloin mukaan joitakin 50-luvun vaatteita.

Lopullinen sykäys fiftariksi tapahtui vuonna 2016, kun Ulla oli menossa naimisiin ja mietti, millaisen häämekon hän haluaisi.

– Minulle kirkastui, että sen täytyy ehdottomasti olla kellohelmainen, polvipituinen 50-luvun häämekko. Sen helmaan tuli yhdeksän kerrosta valkoista tylliä.

Pariskunnan hääautona oli oranssi jenkkiauto. Ullan mies ei ole vaimonsa lailla hurahtanut 50-lukuun, mutta lähtee leikkiin mukaan tarvittaessa.

Vertaistukijana ja vähän kampaajanakin

Värikäs ja naisellinen tyyli on tuonut kepeyttä Ullan elämään ja auttanut selviytymään MS-taudin kanssa. Vaikka sairaus on rauhallinen, vaatii se veronsa.

Diagnoosin Ulla sai kaksikymmentä vuotta sitten. Pitkään hän pystyi työskentelemään parturi-kampaajana lähes täyttä työviikkoa tehden. Vuonna 2017 hän sairastui kuitenkin työuupumukseen, ja tällöin tuli myös pahenemisvaihe.

– Jäin sairauslomalle ja sitten kuntoutustuelle. Päätös oli iso ja vaikea, mutta olen ylpeä, että tein sen.

Ullan sairaus oireilee pääasiassa uupumuksena ja tasapainovaikeuksina. Apuvälineitä hänellä ei ole, vaan tarvittaessa hän turvautuu kaiteisiin tai aviomiehen käteen.

Nykyään Ulla on työkyvyttömyyseläkkeellä mutta ei suinkaan toimettomana. Hän toimii Neuroliiton kokemustoimijana ja somelähettiläänä ja vetää Savonlinnan Neuro-kerhoa. Hän on myös vapaaehtoisena OLKA-toiminnassa.

– Haluan olla ihmisten apuna. Meitä kaikkia tarvitaan.

Kampaajan työn Ulla kokee kutsumuksekseen, ja hän tekee edelleen satunnaisesti oman alansa töitä. Fiftariharrastuksessakin hän pääsee toteuttamaan kampaajan luovuuttaan.

– Minulla oli aiemmin upea, punaiseksi värjätty pitkä ja paksu tukka. Mutta lääkehoidon myötä hiukseni ohenivat. Päätin jättää värjäämisen ja leikkautin lyhyen mallin. Sain sen toimimaan fiftari-tyyliin, kun laitoin hiuksiin paljon erilaisia hiuskukkia. Hiuskukat pelastavat huononkin hiuspäivän.

Fiftarimeininkiä arkeenkin

Ulla ostaa vaatteensa ja asusteensa vintage-kaupoista ja netistä. Monet hänen mekkonsa on tilattu Englannista. Kun löytyy mieluinen vaate, Ulla vie sen ompelijalle.

– 50-luvun mekot ovat aika pieniä, mutta ompelijan käsissä niistä tulee täydellisiä.

Ullasta on kiva käydä heiluttamassa kellohelmoja lavatansseissa, alan tapahtumissa ja messuilla. Ihan tavallisena arkipäivänäkin hän haluaa tuoda asuunsa jotain fiftaritwistiä. Talvikaan ei ole este pukeutua tyylin mukaan. Ullalla on viisikymmentäluvun talvitakkeja, joiden alle mahtuu tyllihame.

– Vaikka pukeutuisin ihan ”normaaleihin” vaatteisiin, haluan asuuni jotain väriä ja piristystä. On se sitten vaikka vaaleanpunainen pipo.

Ulla on levittänyt fiftarityylin ilosanomaa myös muille. Ennen koronapandemiaa hän veti ystävänsä kanssa Savonlinnan kansanopistossa fiftarityylisiä pin-up-kursseja.

– Ideana oli tuoda esiin naisellisuutta. Kaikki naiset ovat kauniita, ovat he sitten muodoltaan ja kooltaan minkälaisia tahansa.

Ei enää ujo pikkulikka

Viime kesänä Ulla seisoi esiintymislavalla Joensuussa ja piteli kukkakimppua sylissään. Hänet oli juuri äänestetty voittajaksi vintage-mallikilpailussa. Nämä olivat hänen kahdeksannet mallikisansa. Ensimmäisen kerran Ulla astui estradille syksyllä 2016.

Joensuun voitto löi Ullan ällikällä.

– Olin aivan typertynyt, mutta samaan aikaan voimaantunut. Sanoin yleisölle, että te ette tiedäkään, miten paljon tämä voitto minulle merkitsee.

Niin vain ujosta pikkutytöstä on kasvanut rohkea ja naisellinen nainen, joka rakastaa hullutella ja olla esillä.