Hallittuja maastoutumisia Mäntsälän malliin
Esa Kynäslahti on niitä avoimia ja lämminsydämisiä kanssaihmisiä, joiden seurassa omakin mieli valostuu. Luonnossa viihtyvä mies hyppää pyörän selkään päivittäin.
Pyöräily on Esa Kynäslahden, 49, rakkain liikuntalaji, jota hän harrastaa päivittäin – niin yksin, perheen kuin hyvien ystävien kanssa. Tiina-vaimo tai tytär Aliisa lähtevät usein mukaan. Säännöllinen ja innokas retkikumppani pyöräreissuilla on myös perheen Lapinkoira Mindi.
Etenkin 12-vuotiaan Anton-pojan kanssa Esa Kynäslahti tapaa tehdä pyöräretkiä paikallisiin Mäntsälän maastoihin. Toisinaan he hyppäävät junaan ja hurauttavat pyörineen vaikkapa Järvenpäähän retkeilemään.
– Ne ovat kivoja pyöräreissuja, päiväretkiä, joille otamme toisinaan myös eväät mukaan. Joskus taas käymme syömässä jossakin ravintolassa tai kahvilassa, Esa Kynäslahti kuvaa.
Kynäslahden mukaan poika haastaa häntä hyvällä ja hauskalla tavalla.
– Hän tulee kertomaan, että ”isä nyt löysin taas yhden hienon paikan, mennään katsomaan, pääsetkö sinä pyöräilemään sen.” Alamäet ja hurjat vauhdit tulevat tutuiksi, Kynäslahti naurahtaa.
Ne ovat kivoja pyöräreissuja, päiväretkiä, joille otamme toisinaan myös eväät mukaan.
Esa Kynäslahti
Anton sai oman maastokelpoisen pyörän hiljattain. Vaikka pyörä tuli maksamaan aika tavalla, Kynäslahti toteaa, että sen arvo mitataan lopulta ihan muissa asioissa kuin rahassa.
– Haluan antaa lapsille esimerkin. Poika on välillä sanonut, että ”iskä sä teet kaikkea, vaikka sulla on MS-tauti.” Omassa isässäni olen nähnyt saman. Hän oli 80-prosenttisesti sokea, nyttemmin täysin sokea, mutta teki aiemmin aina kaikkea, vaikka näki huonosti: hakkasi puita ja teki myös kaikkea muuta.
– Äidilläni on taas ollut vaikea astma, mutta hänkin oli aktiivinen. Voi jäädä voivottelemaan tai sitten vaan tehdä.
”Hiljan yhdellä pyöräretkellä löysin oikean kantarelli- ja mustatorvisieniapajan.”
Esa Kynäslahti
Esa Kynäslahdelle pyöräily on olennainen osa liikkuvaa, uteliasta ja luonnonläheistä elämäntapaa: päivittäistä arkea. Hän pitää uimisesta, valokuvaamisesta ja nauttii paljon luonnossa liikkumisesta; ne ovat hienosti yhdistettävissä pyöräretkiin.
– Hiljan yhdellä pyöräretkellä löysin oikean kantarelli- ja mustatorvisieniapajan. Piti tyhjentää juomaleili, jotta sienet mahtuivat reppuun.
Maastossa kukkii musta huumori
Kynäslahti on MS-taudin vuoksi sairauseläkkeellä psykiatrisen sairaanhoitajan työstään. Hän sanoo, ettei sairaus juurikaan estä häntä pyöräilemästä. Lisävarusteena hänellä on kuitenkin lukkopolkimet, jotka auttavat jalat pysymään polkimilla. Etenkin Kynäslahden oikeaa jalkaa vaivaa spastisuus, jonka seurauksena jalka pyrkii irtoamaan polkimelta.
– Tuki pitää jalan rauhallisena, ettei se potkaise tyhjää.
Ilmaisun kaksoismerkitys saa miehen nauramaan. Kynäslahdella myös pyöräilyyn liittyy aimo annos mustaa huumoria, itseironiaakin. Hän kutsuu pyörällä kaatumista – joita hänelle aika ajoin eteen tulee – mieluummin hallituksi maastoutumiseksi kuin kaatumiseksi.
Pyöräily yhdistää
Esa Kynäslahti sai vuosia sitten tärkeän, kannustavan kokemuksen, joka liittyi pyöräilyyn. Hän oli tehnyt pyöräkaupat ja sai hieman sen jälkeen kuulla sairastavansa MS-tautia. Kynäslahti halusi perua kaupan, koska tuumi sairauden estävän pyöräilyn.
– Se pyörän myynyt kaveri sanoi kuitenkin, ettei kaupan peruminen enää onnistu. Hänen oma äitinsä sairasti MS-tautia, ja kaveri tajusi, että minua arvelutti pyöräostos vääristä syistä. Luultavasti olisin jättänyt pyöräilyn ainakin sillä erää, ellei myyjä olisi pitänyt päätään.
Samankaltaisia hienoja kokemuksia pyöräilijöiden kannustavuudesta ja yhteisöllisyydestä Kynäslahti on saanut myöhemminkin. Pyöräileminen ja kaikki siihen liittyvä korkealuokkaisten varusteiden huollosta retkivinkkeihin yhdistää paikallista pyöräilijäyhteisöä.
Kynäslahti kertoo, että Järvenpäässä on pyöräkauppa, jonka mekaanikko tarjoaa asiantuntevaa apua ja vinkkejä huoltoasioihin. Vinkit ovat tarpeen, sillä Kynäslahti omistaa kolme pyörää.