ECTRIMS 2019: Mesenkymaalisten kantasolujen siirrehoidoista lupaavia havaintoja

Mesenkymaaliset kantasolut voivat optimaalisissa olosuhteissa erilaistua keskushermoston soluiksi ja siten ainakin teoriassa tukea MS-tautiin liittyvän vaurion korjausprosesseja. Todennäköisempää lienee kuitenkin se, että tämä kantasolujoukko osallistuu pääosin keskushermostossa vallitsevan tulehdusreaktion hillitsemiseen, eikä itse solujen erilaistuminen ole hoitovaikutuksen edellytys.

Mesenkymaalisia kanta­soluja on tutkittu sekä MS-taudin koe-eläinmallissa (EAE) että muutamassa avoimessa alustavassa potilastutkimuksessakin, ja havainnot ovat olleet lupaavia. Tukholmassa esiteltiin kahden tuoreen tutkimuksen tuloksia.

Jerusalemin yliopiston solusiirrehoitoihin erikoistunut neurologian professori Dimitrios Karussis esitteli saksalais-israelilaisen ryhmän havainnot pienestä lumekontrolloidusta ja kaksoisokko-asetelmalla tehdystä tutkimuksesta. Mukana oli 48 etenevää MS-tautia sairastavaa henkilöä, joilla valtaosalla sairaus oli aiheuttanut jo selvää liikuntakykyyn kohdistuvaa haittaa, mutta kaikki pystyivät yhä askeltamaan vähintään 20 metriä tuen kera.

Mesenkymaaliset kanta­solut eristettiin luuytimestä ja annettiin joko suonensisäisesti tai selkäydinnestetilaan. Kuuden kuukauden seurantajakson jälkeen alkuun lumehoitoa saaneet saivat seuraavan puolen vuoden ajan jommankumman siirrehoidoista ja aluksi siirrehoitoa saaneet joko lumetta tai uuden siirrehoitojakson.

Professori Karussiksen mukaan suoraan selkäydinnestetilaan kantasoluja saaneilla EDSS-asteikolla mitattu haitta-aste pieneni keskimäärin 0,2 pistettä, kun taas lumehoitoa saaneilla lukema nousi 0,3 pistettä. Myös muissa toiminta- ja liikunta­kykyä mittaavissa asteikoissa havaittiin samansuuntaisia löydöksiä. Solusiirrehoito vähensi myös merkittävästi pahenemisvaiheiden ilmaantumistodennäköisyyttä.

Aivojen magneettikuvauksessa plakkikuorman muutokset olivat hoidon myötä vähäisemmät, mutta uusien varjo­aineella tehostuvien muutosten osalta tulokset eivät olleet merkittäviä. Lisäksi verenkiertoon annettu soluhoito vaikutti tutkittuihin parametreihin selvästi vähemmän kuin selkä­ydinnestetilaan annostellut.

Professori Karussis pohti esityksessään, josko tulosten perusteella mesenkymaalisten solujen vaikutukset keskushermostossa olisivat sittenkin enemmän neuroprotektiivisia kuin tulehdusvasteita muokkaavia. Tämä johtopäätös tosin vaatii hänen mukaansa vielä lisätutkimuksia. Epäselvää on myös se, kuinka usein ja tiheästi solusiirrehoito tulisi toistaa. Lyhyestä hoitojaksosta ei kuitenkaan näyttäisi olevan kovin pitkäkestoista hyötyä. Alkuun solusiirrehoidon saaneilla ja sen jälkeen lumeryhmään siirtyneillä potilailla näet todettiin selvää toimintakyvyn laskua lumejakson aikana.

Genovan yliopiston professori Antonio Uccelli esitteli puolestaan kahdeksan maan MESEMS-tutkimuksen alustavia tuloksia. Tässä tutkimuksessa valta­osa potilaista oli taudin aaltomaisessa vaiheessa, ja vain kolmannes edusti etenevää sairauden vaihetta. Tutkimusasetelma oli samankaltainen kuin edellä esitellyssä, mutta mesenkymaaliset kantasolut annosteltiin ainoastaan suonensisäisesti. Esillä oli vain aivojen magneettikuvauslöydöksiin liittyviä tietoja.

Puolen vuoden seurannassa ei tässä potilasjoukossa havaittu oleellista eroa aktiivihoidon ja lumeen välillä. Pahenemisvaiheita oli myös tässä tutkimuksessa solusiirrehoidetuilla lumeryhmää tilastollisesti merkittävästi vähemmän.

Tutkimuspaloissa kerrotaan MS-tautia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa LL, neurologian erikoislääkäri Juha Multanen.