Biomarkkereiden seuranta verinäytteestä etenee
Eräs mielenkiintoinen suunta etenevän MS-taudin tutkimuksessa ja hoidossa keskittyy tarkastelemaan niin kutsuttuja biomarkkereita.
”Viimeisen vuoden tai kahden aikana esimerkiksi alan kansainvälisissä konferensseissa aihe on tosiaan noussut koko ajan enemmän esiin, neurologian erikoislääkäri Eero Rissanen Tyksistä ja Turun PET-keskuksesta kertoo.
Hän muistuttaa, että biomarkkerit sinänsä ovat hyvin laaja käsite. Biomarkkeri voi olla mikä tahansa elimistöstä mitattavissa oleva muutos, joka liittyy johonkin tiettyyn sairaustilaan.
Niiden avulla voi olla mahdollista osoittaa sairauden etenemistä tai aktiivisuutta.
Esimerkiksi Alzheimerin taudin varhaisvaiheen toteamisessa on jo mahdollista hyödyntää beeta-amyloidi-nimisen valkuaisaineen mittaamista selkäydinnesteestä silloinkin, kun magneettikuvauksessa ei ole vielä nähtävissä taudille tyypillisiä muutoksia.
MS-taudin mahdollisina biomarkkereina on tutkittu erityisesti neurofilamentteja. Selkäydinnesteen ja ääreisverenkierron neurofilamenttitasojen on havaittu kohoavan aaltomaisen MS-taudin pahenemisvaiheissa ja laskevan hoitojen ansiosta.
Neurofilamenttien lisäksi on alettu tutkia GFAP-valkuaisaineen esiintymistä MS-tautia sairastavilla. Näyttäisi siltä, että etenevissä MS-taudin muodoissa etenkin GFAP-tasot kohoavat. Neurofilamentti- ja GFAP-arvoja on nykyään mahdollista mitata laskimoverinäytteestä erityisen herkkien menetelmien avulla.
− On kuitenkin hyvä muistaa, että uusien menetelmien tuominen kliiniseen käyttöön kestää yleensä useita vuosia. Aivan pian ei siis ole tulossa ääreisverenkierrosta otettavaa laboratoriokoetta MS-taudin hoidon ja seurannan rutiinikäyttöön, Eero Rissanen toteaa.
Hän sanoo huomanneensa, että etenevän MS-taudin tutkimus ylipäänsä vaikuttaa aktivoituneen viime vuosina. Aihepiiriin keskittyneitä tutkimustuloksia on julkaistu entistä enemmän.
