Askelia meren rannalla

”Kävelyssä pystyy itse säätelemään tahtinsa. Voi mennä lujaa ja hikoillen tai sitten vain hitaasti ja nautiskellen, kiteyttää Päivi Kemell liikuntalajinsa yhden hienouden.

Hän harrastaa kävelyä vaihtelevissa ympäristöissä. Usein Kemell lähtee luontoon vaikkapa meren rannalle, ja rantoja Vaasan seudulla tunnetusti riittää. 

Toisinaan hän taas suuntaa kaupungin keskustaan, jossa on hauska seurata toimeliasta kaupunkia: sen moninaisia ihmisiä, tapahtumia ja näyteikkunoita.

Kemell sairastaa aaltomaista MS-tautia, joka on laittanut pisteen monille aiemmille liikuntaharrastuksille, kuten juoksemiselle, beachvolleylle ja hiihtämiselle. MS-taudin keskeinen oire, fatiikki, on arkea myös Kemellille.

‒ Kävelisin enemmänkin, jos vain jaksaisin. Kävelisin myös metsässä useammin, mutta kotimme lähellä ei ole kävelyyn sopivia metsiä. 

‒ Onneksi Vaasassa on meri lähellä. Meri on hieno, aina muuttuva ja erilainen kuin edellisellä kerralla.

Armeliaisuus opettelussa 

Kemell on kahden kouluikäisen pojan yksinhuoltaja. Hän kertoo olevansa melko vaativa itselleen, mikä toisinaan näkyy myös suhtautumisessa liikkumiseen. Hän sanoo opettelevansa armeliaisuutta ja aiempaa hyväksyvämpää asennetta itseään kohtaan.

Kemell toteaa, että jos on väsynyt ja voimaton, riittää sille päivälle, että kävelee postilaatikolle. Jaksamattomuudesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Kemell sanoo vierastavansa liikuntaan liittyvää vaativaa tehopuhetta, jossa penätään hyvinvoinnin ja terveyden vaalimisen nimissä milloin kymmentätuhatta päivittäistä kävelyaskelta, milloin taas jotakin muuta.

Palautumiselle on varattava huomattavasti enemmän aikaa kuin terveenä.

Päivi Kemell

Kemellin MS-tauti diagnosoitiin tammikuussa 2018, jolloin Kemell sai selityksen jo vuosia jatkuneille arvoituksellisille uupumusoireille. Pariin ensimmäiseen vuoteen diagnoosin jälkeen Kemell ei harrastanut liikkuntaa lainkaan.

‒ Pelkäsin liikkumisen pahentavan sairautta, hän kertoo.

Vuosi 2020 merkitsi tärkeää käännekohtaa, kun Kemell osallistui Neuroliiton Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen järjestämään kuntoutukseen. Kokemus avarsi ja laittoi liikkeelle sekä naisen että hänen ajatuksensa.

‒ Pieninä palasina innostuin kävelystä uudelleen ja aloin ensin tehdä pikku matkoja. Liikkumisessa tärkeintä on ollut oppia muistamaan palautumisen merkitys. Sille on varattava huomattavasti enemmän aikaa kuin terveinä aikoina jouduin varaamaan.

Kemellin tekemät pikku matkat vaihtuivat pian pidempiin. Vuonna 2021 hän osallistui Vaasan marssiin, jossa hän käveli kolmena päivänä yhteensä 63 kilometriä. Kesällä 2022 hän joutui kuitenkin jättämään kävelytapahtuman väliin.

‒ Sinä kesänä olin huonossa kunnossa, ja itkin kun en päässyt osallistumaan. Päätin, että jos seuraavana kesänä olen riittävän hyvässä kunnossa, kokeilen kävellä Vaasan marssilla maratonin.

Kesällä 2023 Kemell käveli ensimmäisenä päivänä 21 kilometriä tunnustellen ja se sujui hyvin. Toisena päivänä hän käveli maratonmatkan, 42 kilometriä.

Kävely on terapeuttista

Päivi Kemellillä riittää virtaa muutenkin kuin Vaasan marssilla. Hän on opintovapaalla diakonin työstään ja opiskelee Vaasan ammattikorkeakoulussa ylempää korkeakoulututkintoa sosiaali- ja terveysalan hyvinvoinnin asiantuntijaksi. Hänellä on myös loppusuoralla työnohjaajan opinnot Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulussa. 

Opintoihin vei osaltaan sairastumisen mukanaan tuoma elämänarvojen ja -tavan laaja puntarointi.

‒ Oma sairastuminen laittoi minut syvästi pohtimaan omaa hyvinvointia ja samalla miettimään muidenkin hyvinvointia.

Kemell on havainnut esimerkiksi kävelyn terapeuttisuuden, joka ilmenee monin tavoin.

‒ Jos on vaikkapa hankala asia, josta pitää päättää, se voi kävellessä ratketa tai siihen voi ainakin löytyä uusia näkökulmia.