Asenteet tekevät omaishoidon ja työn yhdistämisestä vaikeaa
Työikäisiä sopimusomaishoitajia on Suomessa reilut 18 000. Hoitosuhteet ovat moninaisia ja osa mahdollistaa työssäkäynnin, osa ei.
Sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa selvityksessä on etsitty keinoja sovittaa yhteen työelämä ja omaishoito. Tammikuussa julkaistusta raportista ilmenee, että mahdollisuuksia tukea omaishoitajien työssäkäyntiä on, mutta ne eivät ole kaikilta osin käytössä. Syynä ovat selvityksen laatineen apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puhan mukaan asenteet, joiden taustalla on tiedon puute. Tietoa ja parempaa ymmärrystä omaishoidon tarpeista tarvitaan sekä kodeissa, työpaikoilla että kunnissa ja työvoimahallinnossa.
Työn ja omaishoidon yhdistämistä voitaisiin selvityksen mukaan helpottaa jo lakiin kirjattujen työn joustojen tehokkaammalla käytöllä. Uusina keinoina Kalliomaa-Puha ehdottaa palkattomien poissaolojen korvaamista, ansiotyössä käyvien omaishoitajien työttömyysturvasta huolehtimista ja omaishoitajien aseman selkeyttämistä.
Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi ansiotyössä käyvien omaishoitajien palkattomien vapaiden korvaamista ansiosidonnaisella hoitorahalla, tai täysipäiväisesti omaishoitajana toimivien palkkion muuttamista palkaksi, jolloin siitä kertyisi myös eläkettä. Mainitut uudistukset edellyttäisivät lainmuutosta.
Omaishoito saattaa päättyä omaishoitajan ollessa edelleen työikäinen ja -kykyinen. Paluu työelämään voi osoittautua kinkkiseksi pitkän poissaolon jälkeen ja urakehityksen tai ansiotason kiinni kurominen on vaikeaa. Kalliomaa-Puha esittää, ettei omaishoidon tukea katkaistaisi välittömästi vaan esimerkiksi vasta kuukauden päästä omaishoidon päättymisestä, jotta arvokkaan työn tehnyt läheinen ei putoaisi tyhjän päälle.
Selvitystyön työpajoihin osallistui myös Suomen omaishoidon verkoston järjestöjä. Neuroliittoa edusti järjestösuunnittelija Anni Malkamäki.
– Toisesta huolehtiminen vaatii tilanteesta riippuen omaishoitajalta enemmän tai vähemmän joustamista omasta ajastaan, ja sama koskee omaishoitajan työpaikkaa. Olisi erittäin arvokasta, että nykyisten tukitoimien rinnalle, joihin kuntia jo nyt velvoitetaan, saataisiin uusia muotoja, jotka tukisivat omaishoitajan työelämässä pysymistä entistä paremmin, hän tiivistää.
