”Ammatilliseen kuntoutukseen pääsy oli lottovoitto!”
Minttu Mikkonen Kangasalta alkoi kärsiä päänsäryistä jo noin 15-vuotiaana, mutta hän luuli pitkään, ettei niissä ollut mitään kummallista.
Minttu Mikkonen opiskeli ja meni töihin normaalisti, sai lapsia. Raskausaikana, noin kolmekymppisenä varsinkin ponnistuksen aiheuttamia päänsärkyjä alkoi olla melkein joka päivä.
Hän ei vieläkään tiennyt sairaudestaan, eikä sitä raskauksien takia voinut kunnolla tutkiakaan. Vanhempainvapaiden jälkeen hän palasi työhönsä vakuutusyhtiöön. Päätteellä työskennellessä päänsäryt saattoivat alkaa pelkästä pään kääntämisestä. Varsinainen päänsärky tulee vasta, kun ponnistuskipukohtauksia on tullut jo useita.
Kun hän viimein pääsi magneettikuvaan, selvisi, että hänellä on harvinainen neurologinen sairaus: Arnold-Chiarin -oireyhtymä. Se on jokaisella erilainen, mutta aiheuttaa muun muassa kiputiloja, joita Mikkonen kutsuu ponnistuskivuksi.
Kipu iskee, kun hän laskee päätään alaspäin, vaikka solmiakseen kengännauhat. Esimerkiksi kuntosalilla hän ei voi käydä.
Mikkosen työ oli kokonaan istumatyötä, ja hän voi paremmin, kun pystyi liikkumaan. Hän halusi vaihtaa alaa sairaanhoitajaksi.
Eläkeyhtiö ei myöntänyt kuntoutustukea, ja hän sai tukea Kelalta. Eläkeyhtiön tuki olisi ollut hieman parempi, mutta hän oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi kuitenkin opiskelemaan.
– En tiedä vielä, mihin erikoistun, koska opinnot ovat kesken, Mikkonen sanoo. Hän ei usko pystyvänsä tekemään yövuoroja tai työskentelemään potilaiden nostelua vaativalla vuodeosastolla, mutta leikkaussalissa hän mahdollisesti pystyisi toimimaan pitkäänkin. Myös esimerkiksi poliklinikalla työskentely voisi olla vähemmän kuormittavaa. Nyt meneillään on sairaalaharjoittelu. Se on raskasta, mutta Mikkosen arvio monipuolisemman työn sopivuudesta hänelle on osunut oikeaan.
– Huomaan voivani paremmin, kun työpäivässä on vaihtelua ja saan liikkua, Minttu Mikkonen sanoo.
