”Haluan nähdä ihmisiä ja elämää”
Kaipaan ihmisten seuraa. Jos jää vain kotiin, ei tapaa ketään. Kun en enää käy töissä, on työelämän sosiaalinen puoli jäänyt pois. Luulen, että kompensoin sitä harrastuksilla.
Käyn fysioterapiassa ja kuntosalilla, kerran viikossa neurojumpassa ja ratsastamassa. Sitten ovat espanjan tunnit. Ne ovat aivojen jumppaa.
Ensisijaisesti etenevä MS-tauti
Kuntosalilla tapaan tuttuja, jumpparyhmässä ja kielikoulussa samoin. Menen sinne aina mielelläni jo puoli tuntia ennen alkua, niin ehdimme jutella muiden kanssa niitä näitä. Se sosiaalinen puoli on todella tärkeä.
Minä ajattelen niin, että kun vain liikut, niin se pitää sinut kunnossa. Jos et liiku, niin kohta et pääse enää mihinkään. Niin se ikävä kyllä on. Vaikka väsyttäisikin, niin lähden liikkeelle. Teen edes vähän, sillä en halua luovuttaa.
Sekin auttaa, että kuljen taksilla ja minulla on henkilökohtainen avustaja. En yksinkertaisesti kehtaa perua, kun taksinkuljettaja tulee koputtamaan ovelle, että lähdetään. Eikä vielä kertaakaan ole harmittanut jälkikäteen, että lähdin.
Haluan pysyä nykykunnossani, etten ainakaan mene huonommaksi. Kuntosaliharjoittelu auttaa pitämään MS-taudin aiheuttamaa spastisuutta kurissa. Samoin oikeassa hartiassani oleva hermosärky pysyy poissa harjoittelun avulla.
Teen treenin niin täysillä kuin voin, joten sen jälkeen ei tietysti yksi hermosärky tunnu missään. Takana on kokonaisvaltainen kidutus ja olen aivan loppu.
Kotona kuljen keppien kanssa. Salille tulen pyörätuolissa, koska silloin minun ei tarvitse säästellä voimiani mitään muuta kuin treeniä varten.
Olen lapsena ratsastanut kilpaa. Enää en pysty, tietenkään. Nyt minulla on avustaja, joka laittaa tallilla kaikki varusteet valmiiksi ja taluttaa hevosta. Itse en pysty nostamaan mitään.
Hevosen kanssa ulkoilu tuntuu aivan erilaiselta, kun se elukka on minun jalkoinani. Yhteistyö ison eläimen kanssa on ihmeellinen tunne – sehän tottelee, menee minne käsken. Siitä tulee itselleni voittaja-olo ja itsetunto nousee. Olen myös todella pitkä ja ratsastus on oikeastaan ainoa keino, jolla voin venyttää lonkankoukistajiani.
Tällä hetkellä nautin eniten kuntosaliharjoittelusta, koska siinä en ole riippuvainen kenestäkään. Se on aika tärkeää, että pystyy itse tekemään. Tulee olo, että kyllä minä pärjään.
