MS-sairastavien työllisyysaste jää alle puoleen kaikissa Pohjoismaissa
MS-tautia sairastavien työelämäpolulla on esteitä, joita nykyiset järjestelmät eivät tunnista riittävästi. Tarve uusille, joustaville ratkaisuille on ilmeinen.
MS-tautia sairastavat ovat selvästi aliedustettuja työmarkkinoilla kaikissa Pohjoismaissa, mutta heidän työmarkkinatilanteestaan on vain vähän ajantasaista tietoa. Tuore tutkimuskatsaus ei löytänyt yhtään pohjoismaista tutkimusta, joka käsittelisi työoloja, vaihtoehtoisia työllistymismuotoja tai toimenpiteiden vaikutuksia työurien pidentämiseen. Vaikka joitakin tutkimuksia on tehty työnantajien näkemyksistä, perusteelliset selvitykset MS-tautia sairastavien esteistä ja mahdollisuuksista työmarkkinoilla puuttuvat kokonaan.
– Tilanteeseen olisi tärkeä paneutua sekä yksilön että talouden näkökulmasta. MS-tautia sairastavien alhainen työllisyysaste tarkoittaa pienempiä tuloja. Se tarkoittaa myös menetettyjä verotuloja ja tuottavuuden menetyksiä, sanoo tutkimuksen projektipäällikkö Christian Højgaard Mikkelsen tanskalaisesta tutkimuslaitos VIVEstä.
MS-tautia sairastavien työllisyysaste Pohjoismaissa on katsauksen mukaan 40–50 prosenttia. Yleinen työllisyysaste Pohjoismaissa on yli 70 prosenttia.
– Vaikka Pohjoismaita pidetään hyvinvointivaltiomalliltaan hyvin samanlaisina, selkeitä eroja löytyy muun muassa työelämään osallistumisen tukemisessa. Esimerkiksi Tanskan Flexjob-mallissa osatyökykyinen voi vähentää työtunteja menettämättä ansiota, kommentoi Neuroliiton työelämäasiantuntija Marju Teinikivi katsauksen tuloksia.
– Eri Pohjoismaiden järjestelmiä esiteltiin selvityksessä, mutta kunnon vertailua MS-tautia sairastavien näkökulmasta ei
tehty.
Tuki ja tarpeet eivät kohtaa
MS-tauti on Pohjoismaissa yleisempi kuin muualla maailmassa. Erityisesti uupumus vaikeuttaa sairastavien kiinnittymistä työmarkkinoille. Diagnoosin jälkeen riski jäädä sairauslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle kasvaa. Selvityksen mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään Ruotsissa keskimäärin 43-vuotiaana ja Suomessa 45-vuotiaana. On kuitenkin näyttöä siitä, että varhain aloitettu hoito pienentää tätä riskiä. Uudet hoitomuodot näyttävät myös pidentävän työssäoloaikaa.
Sopiva työaika voi mahdollistaa tehokkaamman työpanoksen, kun palautumiselle jää riittävästi aikaa eikä kuormitus kasaudu.
Teinikivi toteaa työkyvyn tukemiseen käytettävien keinojen olevan nykyisellään riittämättömiä. Se aiheuttaa sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta turhia menetyksiä. Hän antaa esimerkin kehitystarpeesta:
– Olemme jo pitkään nähneet haasteena sen, että MS-taudille tyypillinen uupumusoire heikentää työkykyä vähitellen. Suomalainen tukijärjestelmä taas on rakennettu tilanteeseen, jossa työkyky heikkenee portaittain.
– Esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläke edellyttää, että 2/5 työkyvystä on alentunut. Usein tukea tarvittaisiin jo aikaisemmin.
Työn jousto voi lisätä tehoa
Moni sopii työnantajan kanssa 50–80 prosenttisesta työajasta, jolloin taloudellinen taakka kaatuu vain työntekijän harteille. Pienemmät ansiot alentavat myös ansioperusteisia sosiaalietuuksia. Lisäksi eläkekertymä sekä osatyökyvyttömyyseläkkeen ansioraja jäävät matalammaksi.
Toiset puolestaan sinnittelevät täydellä työajalla perheen ja vapaa-ajan kustannuksella. Teinikiven mukaan ainakin Tanskassa ja Ruotsissa kompensaatiota ansioiden alenemisesta saa joustavammin.
– Työelämässä vaaditaan tehokkuutta ja tuottavuutta. Uupumus, ja varsinkin vaihteleva jaksaminen, on siksi haastava oire. Sopiva työaika voi mahdollistaa tehokkaamman työpanoksen, kun palautumiselle jää riittävästi aikaa eikä kuormitus kasaudu. Työajan lyhentämistä ei pitäisi nähdä ainoastaan vähäisempänä työvoiman käyttönä, Teinikivi linjaa.
Toinen Neuroliiton työelämäpalveluissa tunnistettu haaste on työttömäksi jääminen osatyökykyisenä. Tutussa työssä työkyky on voinut riittää, koska rutiinit, tuttu työyhteisö sekä mahdollisesti mukautetut työtehtävät ja -ympäristö ovat tukeneet jaksamista. Työttömäksi jääminen voi muuttaa tilannetta merkittävästi.
– Työkyky saattaakin olla riittämätön uuden työpaikan saamiseen, mikä vaikeuttaa pysyvää työllistymistä. Nykyiset 1–3 kuukauden työkokeilut ovat usein liian lyhyitä tukemaan työllistymisprosessia, ja epävarmuus sekä paine onnistua voivat lisätä uupumusta. MS-tautia sairastaville voisi sopia paremmin IPS-malli, jossa työkykyä tuetaan uudessa työssä alusta alkaen niin pitkään, että rutiinit vakiintuvat ja työ alkaa itse tukea jaksamista, Teinikivi sanoo.
FAKTA
Tutkimuksen taustaa
Nordiska MS-rådet tilasi keväällä 2023 selvityksen MS-tautia sairastavien työelämäosallisuudesta Suomen toimiessa puheenjohtajamaana. Taustalla oli havainto, että Suomea lukuun ottamatta Pohjoismaissa oli vain vähän tietoa MS-tautia sairastavien työelämätilanteesta. Selvitys kartoitti kunkin maan sosiaaliturvajärjestelmät, työkyvyn tukemisen keinot ja aihetta käsittelevät tieteelliset tutkimukset.
