Maarian Mahdin mies rakastaa rasteja

Jos näet Turun seudulla metsässä tai kaupungissa suunnistavan kovakuntoisen ja reippaan kuusikymppisen miehen, hän saattaa hyvinkin olla Markku Mänty. Hänet voi nähdä myös polkemassa pyörää, sillä suunnistus on vain yksi Männyn monista rakkaista lajeista, joskin tärkein.

Mänty edustaa suunnistusseura Maarian Mahtia. Suunnistaminen antaa Männylle paljon: hyvän olon ja kunnon, matkustelua sekä laajan ystävä- ja tuttavapiirin, jota yhdistää sama harrastus.

Kipinä lajiin leimahti, kun velipoika houkutteli Männyn mukaan rasteille tämä ollessa parissakymmenissä. Into on vuosikymmenten mittaan syventynyt; suunnistustaidotkin ovat kasvaneet.

– Viisitoista vuotta siinä meni, että opin suunnistamaan. Joskus kolmevitosena aloin pärjäämään kilpailussa.

Pärjäämisestä puhuminen on Männyltä vähintään lievää vaatimattomuutta, sillä hän on ottanut vuosien varrella monia hienoja sijoituksia kovatasoisissa suunnistuskilpailuissa. Vyöltä löytyvät SM-hopeat sprintti- eli kaupunkisuunnistuksessa ja pyöräsuunnistuksessa. Yösuunnistuksessakin Mänty on sijoittunut SM-kilpailuissa top kymppiin. Viime vuonna veteraanien MM-kilpailuissa Slovakiassa hän oli pitkällä matkalla kymmenes.  

Männyn omin ja rakkain laji on tavallinen, perinteinen suunnistus, vaikka harrastuspalettiin ovat vuosien varrella kuuluneet suunnistuksen eri alalajit hiihtosuunnistus mukaan lukien. Mänty käy myös naisystävänsä kanssa säännöllisesti tanssimassa eri saleilla ja lavoilla perinteisiä paritansseja.

MS-tauti ei estä liikkumista

Männyllä diagnosoitiin MS-tauti vuonna 2018. Sairaus ei ole estänyt hänen liikkumistaan, saati työntekoa. Mänty työskentelee metallialalla asentajana.

– Sairaus ei ole aiheuttanut minulle oikein minkäänmoisia oireita. Pystyn liikkumaan ja tekemään. Vain jalkapohjissa tuntuu silloin tällöin lievää oireilua.

– Joka vuosi kysyn lääkäriltä, että joko kirjoitat minut työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän toteaa aina, että olet siihen vähän turhan hyvässä kunnossa, Mänty vitsailee.

Avaimen haastattelua tehdessä suunnistus on Männyllä kuitenkin tauolla. Syynä taukoon on syksyn mittaan oireillut sitkeä polvivaiva.

– Tällä hetkellä ohjelmassa on pelkkää pyöräilemistä. Polvi ei tykkää juoksemisesta, vaan jostakin syystä se on kipeytynyt.

Vaiva on vaaraton, mutta harmillinen suunnistamista tulisieluisesti harrastavalle himoliikkujalle.

– Lääkäri sanoi, että et sinä polvea juoksemalla rikki saa. Mutta se on niin kipeä, ettei sillä nyt pysty juoksemaan.

Mänty pyöräilikin syksyn ja talven aikana lähes päivittäin. Pisimmillään metsään suuntautuneet pyörälenkit kestivät parisen tuntia ja kilometrejä kertyi kerralla kolmisenkymmentä.

– Pyöräily pitää hyvässä kunnossa ja sitä tietää, että pystyy menemään.

Ensi kesän kilpailullinen päätähtäin Männyllä on veteraanien MM-suunnistuskilpailut, jotka järjestetään Turussa elokuussa. Haastattelua tehdessä osallistuminen oli polvivaivan takia yhä kysymysmerkki. Samoin suunniteltu loma- ja harjoittelumatka Portugaliin.

Metsänpohja hellii jalkaa

Männylle suunnistaminen on tiukkaa keskittymistä vaativa harrastus. Perinteinen suunnistaminen luonnossa, metsässä ja maastossa on hänelle mieluisampaa kuin urbaanimpi sprinttisuunnistus.

– Mukavinta on juosta metsässä, kun alusta on pehmeä, eikä tarvitse ajatella muuta kuin suunnistusta. Välillä voi vaikka kävelläkin. Vaikka kävelee, voivat sijoitukset silti olla hyviä, sillä kävellessä saattaa tulla vähemmän virheitä, Mänty kertoo.

Keskittyminen suunnistaessa on tärkeää.

– Kerran kokeilin suunnistaa korvalaput korvilla ja musiikkia kuunnellen. Ei siitä tullut mitään. Oli pakko ottaa korvalaput pois, koska se vei keskittymisen. Tavallinen juoksulenkki musiikkia kuunnellen kyllä onnistuu ihan hyvin.