Runsas D-vitamiinin käyttö ei ole järkevää MS-potilailla

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että riittävä määrä D-vitamiinia suojaa MS-taudin ilmaantumiselta. Sen sijaan muiden ravintolisiksi luokiteltavien valmisteiden osalta tilanne on vailla varmaa tietoa. Keväällä Neurology-lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa arviotiin useista ravintolisistä tuttujen mineraalien mahdollista MS-taudin ilmaantumisen todennäköisyyttä muovaavaa vaikutusta.

Amerikkalaistutkijat käyttivät analyysiin kahta yhteensä yli 170 000 naispuolisista sairaanhoitajista koostunutta seuranta-aineistoa vuosilta 1984-2007. Seurattavien terveystietoja päivitettiin neljän vuoden välein ja kysymyksin kartoitettiin myös sinkin, raudan, kaliumin, magnesiumin, kalsiumin, fosforin, mangaanin ja kuparin käyttöä. Tutkimukseen osallistuneista hoitajista 479 sairastui MS-tautiin vastaten koko lailla MS-taudin tavanomaista ilmaantuvuutta amerikkalaisessa naisväestössä.

Tästä laajasta aineistosta tehdyssä analyysissä ei havaittu mitään selvää yhteyttä tutkimuksen alussa tai myöhemmässä seurannassa mainittujen mineraalien käyttömäärien ja MS-taudin ilmaantumisen välillä. Tulokset pysyivät muuttumattomina myös sen jälkeen, kun tunnetut riskitekijät (mm. tupakointi) ja suojaavat seikat (mm. D-vitamiinin käyttö) otettiin erikseen tilastollisessa analyysissä huomioon. (1)

Kuten mainittua, matalat D-vitamiinitasot yhdistyvät lisääntyneeseen MS-riskiin. D-vitamiinilla on myös ilmeinen MS-taudin tulehdusaktiivisuutta vähentävä vaikutus, joten sen käyttöä varsinkin sairauden varhaisvaiheessa pidetään tarpeellisena. Mutta mikä tulisi olla annos ja sen pohjalta syntyvät seerumipitoisuudet?

Kesällä julkaistiin mielenkiintoinen saksalaistutkimus, jossa selvitettiin hiirillä MS-taudin kokeellisen eläinmallin (EAE) käyttäytymistä eri tasoilla annostellun D-vitamiinilisän aikana. Tutkijat totesivat, että keskivertoannos D-vitamiinia vaimensi tulehdussoluvasteita ja tehosti tulehdusta hillitsevien säätelijä T-solujen toimintaa verrattuna D-vitamiinivajetta poteviin hiiriin.

Sen sijaan suuren D-vitamiiniannoksen ja korkean yli 200 nmol/l D-25 seerumipitoisuuden vaikutukset yllättivät tutkijat. Tämä näet johti EAE:n aktivaatioon ja merkittävään tulehdusvauriota aiheuttavien solujen keskushermostoinvaasioon.

Kun tutkijat analysoivat löydöstä tarkemmin, he totesivat löydöksen liittyvän suuren D-vitamiinimäärän seurauksena syntyneeseen kohonneeseen seerumin kalsiumtasoon. He pystyivät myös erillisellä analyysilla osoittamaan, että vastaava hyperkalsemia aiheutti sekä hiiren että ihmisen T-soluissa alkuperäisen havainnon kaltaisia tulehdusaktivaatioon sopivia muutoksia.

Saksalaistutkijoiden sanoma on selkeä. Järkevästi annosteltu D-vitamiinilisä on edelleen hyvin perusteltua MS-potilailla, mutta pitkäkestoista suuriannoksista hoitoa on syytä välttää. Riskinä voi näet olla tavoitellun hoitavan vaikutuksen sijasta täysin vastakkaisia seurauksia. (2)

Vaikka tämä johtopäätös pohjaa hiirimallilla tehtyyn tutkimukseen, on se silti syytä ottaa vakavasti. Onhan pitkäkestoiset suuret D-vitamiiniannokset myös yhdistetty mahdollisesti lisääntyvään syöpäriskiin. MS-potilaiden D-vitamiiniannostelu tulisikin perustua seerumimäärityksin asetettuun annokseen. Nykytiedon valossa D-25 -pitoisuus tulisi asettua 100 nmol/l tienoille. Tämä saavutetaan useimmiten, kun D-vitamiinilisän määrä on 50-75 mcg vuorokaudessa.

Lähteet

1. Cortese M et al. 2019 Apr 30;92(18):e2127-e2135. doi: 10.1212/WNL.0000000000006800. Epub 2019 Apr 3.
2. Häusler D et al. 2019 Jul 13. pii: awz190. doi: 10.1093/brain/awz190. [Epub ahead of print]