Vertamuodostavan kudoksen kantasolusiirrehoidon teho vastaa suonensisäisesti annosteltavia lääkkeitä

Vertamuodostavan kudoksen kantasolusiirrehoitoa (HSCT, hematopoetic stem cell transplantation) on käsitelty laajalti viimeksi Avain-lehden numerossa 2/2021. Nyt aihe oli esillä Amsterdamissa 26.–28.10.2022 järjestetyssä ECTRIMS-kokouksessa.

Melbournen yliopiston professori ja The Royal Melbourne Hospitalin neuroimmunologian yksikön johtaja Tomas Kalincik esitteli kokouksessa kaksi ryhmänsä tekemää tutkimusta. Näistä ensimmäisessä arvioitiin autologisen vertamuodostavan kudoksen kantasolusiirrehoidon (AHSCT) tehoa verrattuna fingolimodi-, natalitsumabi- ja okrelitsumabi-hoitoihin aaltomaista MS-tautia sairastavilla.

AHSCT:ssä käytetään potilaan omia kantasoluja, jotka kerätään joko verestä tai luuytimestä mobilisaatiohoidoksi kutsutulla menetelmällä. Tätä seuraa luuytimen solujoukkojen ”nollaus” vahvoilla solusalpaajilla. Lopuksi kerätyt kantasolut palautetaan potilaaseen. Hoidon seurauksena muodostuu uusi, aiempaan nähden erilainen verisolujen kokonaisuus, jossa myös MS-tautiin johtaneet immunologiset ajuritkin ovat toivon mukaan rauhoittuneet.

Koska AHSCT:stä ei ole käytettävissä satunnaistettuja vertailututkimuksia MS-lääkehoitoihin verrattuna, tekivät tutkijat vertailun kantasolusiirrehoitoja tekevistä keskuksista (kaikkiaan kuusi keskusta viidessä eri maassa) kerättyjen tietojen ja MSBase-potilasrekisteristä saatujen lääkehoidon seurantatulosten välillä. Tutkijat muodostivat kustakin lääkkeestä ja AHSCT-toimenpiteestä parivertailun, jossa potilaiden ikä, sukupuoli, aiempi sairaushistoria, lääkehoito ja aika diagnoosista toimenpiteeseen/lääkehoidon aloitukseen vakioitiin ryhmien välillä.

Verrattaessa 303 okrelitsumabi-hoitoa saanutta potilasta edellä mainituin tiedoin vakioituun kaikkiaan 91 AHCST-potilaaseen, ei ryhmien välillä todettu mitään merkittävää eroa vuosittaisten pahenemisvaiheiden määrässä tai potilaiden toimintakyvyn muutoksessa. 606 natalitsumabi-hoitoa saaneen potilaan verrokkeina oli puolestaan 116 AHSCT-potilasta ja tulokset olivat tässäkin hyvin samansuuntaisia. Ainoastaan osalla potilaista todettu neurologisen haitta-asteen korjaantuminen EDSS-luokitusta käyttäen oli kantasolusiirrehoidon jälkeen hieman tavallisempaa kuin natalitsumabia saaneilla.

Sen sijaan fingolimodiin verrattuna (612 potilasta) AHSCT (120 potilasta) osoittautui tehokkaammaksi keinoksi estää tulevia pahenemisvaiheita. Tässäkään tapauksessa merkittävää eroa EDSS-luokan heikkenemisen suhteen ei kuitenkaan todettu, joskin natalitsumabi-vertailun tapaan AHSCT:n läpikäyneillä toimintakyvyn koheneminen oli keskimäärin hieman fingolimodia käyttäneitä todennäköisempää.

Kaiken kaikkiaan professori Kalincikin tutkimusryhmän tekemän tilastollisen vertailun perusteella aaltomaisen MS-taudin hallinta näyttää toteutuvan tehokkailla suonensisäisesti annosteltavilla hoidoilla (okrelitsumabi ja natalitsumabi) yhtä hyvin kuin vertamuodostavan kudoksen kantasoluhoidolla on saavutettavissa. (1)

Toinen professori Kalincikin esittelemä tutkimus koski AHSCT:n vertailua natalitsumabi-hoitoon progressiivisessa MS-taudissa. Natalitsumabi valikoitui lääkeverrokiksi Kalincikin mukaan pragmaattisista syistä, vaikka progressiivinen MS-tauti ei sen virallinen valmisteyhteenvedon mukainen käyttöaihe olekaan.

AHSCT:n osalta potilastiedot kerättiin samaan tapaan kuin edellä aaltomaista MS-tautia koskevassa tutkimuksessa. Potilaat sairastivat joko ensisijaisesti (PPMS) tai toissijaisesti etenevää (SPMS) tautimuotoa ja vertailuun kelpuutettiin ne potilaat, joilla kantasolusiirre tai lääkehoidon aloitus oli tehty oireprogression alkamisen jälkeen. Mukana oli 39 AHSCT-potilasta (37 SPMS, 2 PPMS) ja 139 vakioitua natalitsumabi-hoidettua. Potilaiden keskimääräinen EDSS-haittaluokka oli tasolla 5,7 eli valtaosalla kävely onnistui enää apuvälineiden kera. Seurantatiedot oli käytettävissä kuuden vuoden ajalta.

Pahenemisvaiheiden osalta ryhmien välillä ei todettu merkittäviä eroja. Vuosittaisten pahenemisvaiheiden määrä oli odotetusti hyvin matala (0,08), eikä kahden tai viiden vuoden kumulatiivinen relapsien riskikään noussut kuin hieman päälle 30 prosentin.

EDSS-haittaluokan osalta kummassakin ryhmässä todettiin valtaosalla lievää heikkenemistä, kun taas toimintakyvyn muutos parempaan oli hyvin harvinaista. Näidenkään osalta AHSCT ja natalitsumabi-hoito eivät eronneet toisistaan. (2)

Vaikka tehovertailu etenevän MS-taudin lääkehoidon ja kantasolusiirrehoidon välillä on jo lähtökohdaltaan hieman haastavaa, on tutkimus silti informatiivinen. Jo aiemmin on näet osoitettu, että vuosia sairastaneet ja etenevään tauti-vaiheeseen siirtyneet potilaat eivät ole AHSCT-hoidosta juurikaan hyötyneet. Nyt saadut tulokset vahvistavat tätä näkemystä entisestään.

Lähteet

(1) Kalincik T, et al. Comparative effectiveness of autologous haematopoietic stem cell transplantation vs. fingolimod, crelizumab and natalizumab in relapsing-remitting MS. Abstract O019, ECTRIMS 2022, 26–28 October, Amsterdam, the Netherlands.

(2) Kalincik T, et al. Effectiveness of autologous haematopoietic stem cell transplantation in comparison with natalizumab in progressive MS. Abstract O181, ECTRIMS 2022, 26–28 October, Amsterdam, the Netherlands.

Tällä palstalla kerrotaan MS-tautia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa LL, neurologian erikoislääkäri Juha Multanen.