Pitkäaikaisen spastisuuden parasta hoitoa ovat lääkitys ja fysioterapia yhdessä
Kysymys: Olen kärsinyt MS-taudin aiheuttamasta spastisuudesta 35 vuotta, joista viimeiset 10 vuotta koko kehossa olkapäistä varpaisiin ja sormenpäihin asti. Kova...
Kysymys: Olen kärsinyt MS-taudin aiheuttamasta spastisuudesta 35 vuotta, joista viimeiset 10 vuotta koko kehossa olkapäistä varpaisiin ja sormenpäihin asti. Kova puristus alkaa aina oltuani jonkin aikaa liikkumatta yöllä tai päivällä. Jäykkyyttä ei ole. Neljää keskushermoston kipulääkettä on kokeiltu tuloksetta. Mikä tämän aiheuttaa ja onko vaivan hoitamiseksi apukeinoja?
Vastaus: Spastisuudella tarkoitetaan kohonnutta lihasjänteyttä. Kokijalle se ilmenee lihaksen jäykkyytenä. Taustalla on liikehermoradan vaurio selkäytimessä tai aivoissa. Spastisuutta esiintyy siten esimerkiksi MS-taudissa, aivohalvauksen jälkeen ja osana CP-vamman oireita. Liikeradan vauriosta aiheutuu spastisuuden ohella tavallisesti mm. lihasvoiman heikkoutta, kiihtyneet jänneheijasteet (refleksit) ja hankalimmillaan raajojen ojennus- tai koukistuslihasten spasmeja (kouristuksia).
Spastisuus ei välttämättä vaadi hoitoa. Se saattaa mahdollistaa kävelyn toimimalla ”sisäisenä kävelysauvana” lihasvoimaltaan heikon alaraajan tukena. Lääkehoito on aiheellinen, kun lihasvoimat ovat vielä hyvät kävelykykyyn, mutta spastisuus vaikeuttaa sitä. Lääkehoidolla voidaan myös helpottaa liialliseen jäykkyyteen liittyvää kipua. Käytetyimmät lääkehoidot suun kautta ovat baklofeeni (mm. Baclofen, Lioresal) ja titsanidiini (Sirdalud, Titzanidin). Molempien merkittävin haittavaikutus on väsymys. Baklofeenia voidaan annostella myös pumpulla selkäydinkanavaan viedyn katetrin avulla, jolloin saavutetaan suun kautta otettua lääkitystä parempi teho pienemmillä lääkemäärillä ja vähemmin aittavaikutuksin.
Tavanomaisten spastisuuslääkkeiden lisälääkitykseksi voidaan kokeilla myös kannabinoidi-pohjaista lääkettä (Sativex). Paikallista spastisuutta, joka vaikeuttaa esimerkiksi reisien avaamista, voidaan hoitaa botuliinitoksiinilla lihaksensisäisesti. MS-taudissa baklofeeni ja titsanidiini ovat erityiskorvattavia lääkkeitä. Sativexilla ei ole lääkekorvausoikeutta.
Pitkäkestoisen spastisuuden taustalla piilee – ensisijaisen keskushermostoperäisen syyn ohella – lähes poikkeuksetta toissijaisia, virheellisistä liikemalleista ja lihasten/nivelten käyttämättömyydestä johtuvia lihaksen sisäisiä muutoksia, jotka osaltaan vaikuttavat lihasjänteyteen pitkällä aikavälillä. Heikentynyt lihasvoima ja muuntuneet lihasten toimintamallit altistavat lihaskireyksille, mikä puolestaan saattaa esimerkiksi alaraajoissa entisestään lisätä (tyypillisesti) ojentajalihasten jäykkyyttä ja epänormaaleja liikemalleja. Lisäksi lihaskudoksen sisäisen aineenvaihdunnan ja sen hermostollisen ohjauksen heikentyminen voivat johtaa paikallisiin epämiellyttäviin tuntemuksiin, kuten puutuneisuuteen, tunnon heikkenemiseen, lihaskudoksen ”kovettumiseen” ja kosketusarkuuteen.
Fysioterapiassa on käytössä koko joukko menetelmiä, joilla tähdätään spastisuuden lievittämiseen. Keskeisin näistä on manuaalinen eli käsin toteutettava liiketerapia, joka koostuu yleensä useiden eri tekniikoiden yhdistelmästä (kierrot, venyttelyt, lihasten ravistelut jne.). Viime aikoina fysioterapiassa suosioon nousseet fasciakäsittelyt näyttäisivät myös
”avaavan” spastisten lihasten lihaskalvoja ja lievittävän näin epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten kysyjän kuvaamaa kovaa puristusta. Tämänkaltainen ikävä oire saattaa ainakin osin selittyä spastisuudesta johtuvalla raajojen heikentyneellä verenkierrolla.
Normaalisti toimivat lihakset muodostavat vuoroin supistuessaan ja venyessään verenkiertoa ylläpitävän ns. lihaspumppumekanismin. Manuaalisen liiketerapian ohella fysioterapiassa on käytössä lukuisia muita keinoja spastisuuden lievittämiseksi – vaihtelevin tuloksin tosin. Mainittakoon näistä esimerkkeinä kylmähoito, vibraatioterapia (värinähoito) tai harjoittelu moottoriavusteisella polkulaitteella. Kokonaisuudessaan pitkäaikaisen spastisuuden parhaassa mahdollisessa hoidossa yhdistyvät sekä lääkehoito että fysioterapian menetelmät.
