MS-taudin tutkimus on kiehtova palapeli

Suomessa on tutkittu MS-tautia pitkään ja laajalla rintamalla. Tutkimus on meillä erittäin korkealaatuista ja arvostettua. Etenkin taudin perustutkimus on vahvaa, mutta myös useimmissa viimeisen 25 vuoden aikana tehdyissä kliinisissä lääketutkimuksissa on ollut mukana suomalaisia tutkimusryhmiä ja potilaita.

Suomessa on vahva perus-immunologisiin aiheisiin keskittyvä tutkimushaara, joka on lisännyt ymmärrystämme taudin mekanismeista. Se tieto on välttämätöntä tehokkaan kliinisen hoidon kehittämiseksi ja erityisen merkittävää juuri MS-taudin kaltaisessa rappeuttavassa sairaudessa.

Yksi esimerkki perustutkimuksen merkityksestä on aivojen imusuoniston löytyminen vuonna 2015. Akatemiaprofessori Kari Alitalon johtama tutkimusryhmä Helsingin yliopistosta oli eturintamassa kuvaamassa uutta anatomista rakennetta, jonka olemassaoloa oli jo kauan pidetty todennäköisenä. Löytö avasi kokonaan uusia näköaloja aivojen toimintaan ja monien neurologisten sairauksien syntymekanismeihin.

Tämän jälkeen aivojen lymfakierron dynamiikkaa on onnistuttu kuvaamaan muun muassa Oulun yliopistossa neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemen johtamassa tutkimusryhmässä. Lymfakierron on osoitettu toimivan aivojen puhdistusmekanismina, joka on tehokkaimmillaan ihmisen nukkuessa. Unen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle on siis vielä aiemmin oletettua suurempi.

On innostavaa, että aivoista voidaan yhä löytää näin keskeisiä rakenteita – varmasti löydettävissä on muutakin, joka vie tutkimusta ja hoitoa harppauksin eteenpäin. Työtä tukee aivojen kuvantamisen kehittyminen. Uudet, korkeakenttäiset 7 teslan magneettitutkimuslaitteet mahdollistavat anatomisten rakenteiden tarkemman ja nopeamman kuvantamisen. Korkean hinnan vuoksi näitä laitteita on valitettavasti vielä vähän.

Toinen lupaava näkymä liittyy MS-taudin biomarkkereihin, esimerkiksi neurofilamenttiin. Tutkimustulokset
lupailevat, että neurofilamenttia voitaisiin jatkossa määrittää selkäydinnesteen ohella myös verinäytteestä. Tämä
avaa uusia ovia taudin kulun ja lääkehoidon vaikutusten seurantaan paitsi MS-taudissa, myös muissa rappeuttavissa neurologisissa sairauksissa, kuten Parkinsonin ja Alzheimerin taudeissa.

Kolmas innostava mahdollisuus on MS-rekisteri. Sen myötä Suomessa tulee mahdolliseksi rekisteritutkimus, joka tarjoaa tärkeää tietoa taudinkuvasta ja hoitojen onnistumisesta. Kun MS-rekisteriin yhdistetään biopankkidata, saadaan tutkimushaara, jollaista ei ole koskaan aiemmin tässä laajuudessa ollut.

MS-taudin tutkimus on kuin salapoliisitarina, jossa mietitään, kuka on rikoksen tekijä. Monet ovat sukujensa ainoita sairastuneita, mutta toisaalta tiedetään, että geneettinen alttius avaa taudille ovia. D-vitamiinilla on vaikutusta, samoin tupakoinnilla, ehkä myös Epstein-Barr -viruksella.

Nämä ratkaisemattomat arvoitukset ovat pitäneet yllä kiinnostustani MS-tautiin ja sen syntymekanismeihin jo yli 25 vuotta, eikä horisontti ole koskaan näyttänyt näin valoisalta. Kiitos laadukkaan perus- ja lääketutkimuksen, sairastuminen MS-tautiin on tänään aivan erilaista kuin 25 vuotta sitten.

Kertyviä vaurioita on mahdollista vähentää varhain aloitetulla lääkityksellä heti alkuunsa, jolloin tilanne on sairastuneen kannalta paras mahdollinen. Samaan aikaan lääkekehitys etsii keinoja, joilla voidaan vaikuttaa jo kertyneeseen haittaan.

Juha-Pekka Erälinna
dosentti, neurologian erikoislääkäri
Neuroliiton liittohallituksen jäsen