Tanssi hoitaa ja kuntouttaa kokonaisvaltaisesti

Tanssin ja musiikin vaikutuksia erilaisten sairauksien hoidossa on tutkittu runsaasti viimeisen kymmenen vuoden ajan. Tulosten perusteella sekä musiikki että tanssi ovat lupaavia, lääketieteellistä hoitoa täydentäviä kuntoutusmenetelmiä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tanssimalla voi vaikuttaa omaan arkeen, sairauden kokemiseen ja toimintamahdollisuuksiin.

– Viime vuosina kiinnostuksen kohteena on ollut erityisesti tanssimisen ja musiikin aikaansaamat neuroplastiset, rakenteelliset muutokset aivoissa. Tanssiminen ja musiikki yhdessä eivät lisää vain fyysistä toimintakykyä, vaan harjoittavat myös monipuolisesti aivoja, kertoo monitieteisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen dosentti ja tanssitaiteen tohtori, terveystieteiden maisteri ja fysioterapeutti Hanna Pohjola Itä-Suomen yliopistosta.  

Myönteisiä vaikutuksia näkyy muistissa, keskittymiskyvyssä, toiminnan suunnittelussa, avaruudellisessa hahmottamiskyvyssä, aivojen plastisuudessa ja hermosolujen synnyssä. Pelkkä tanssin katsominenkin aktivoi laajoja alueita aivoissa.  

– Kun näet liikettä, peilisolusi aktivoituvat. Se tapahtuu sitä nopeammin, mitä tutumpaa liike on, Pohjola selittää.  

Pohjolan vetämissä tutkimuksissa käytössä on ollut myös 3D-liikekaappausmenetelmä, jossa tanssijaan kiinnitetyt anturit tallentavat tämän liikkeen. Tanssija voi katsoa omaa liikettään ruudulta ja olla vuorovaikutuksessa oman ilmaisunsa kanssa.

– Esimerkiksi aivohalvaukseen liittyvässä kanssa tehdyssä interventiossa olemme pystyneet stimuloimaan osallistujanpotilaan muistia hänen oman avatartanssijahahmonsa kautta. Tunnistat itsesi ja tavallaan tanssit, vaikka vain katsot liikettä ruudulta, Pohjola kertoo.  

Tanssin kieli 

Neurologisen kuntoutuksen kentässä tanssin on todettu kuntouttavan niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti. Ei siis puhuta pelkästä aivoterveydestä, vaan elämästä laajemmin, kuntoutujan toimijuudesta omassa arjessaan. Pohjola kertoo Ruotsissa toteuttamastaan tutkimuksesta Parkinsonin tautia sairastavien kuntoutujien kanssa. Sen lisäksi, että tanssi paransi heidän fyysistä aktiivisuuttaan, kävelyään ja tasapainoaan, se kohensi myös heidän elämänlaatuaan.  

– Kyseessä on esiintyvä tanssiryhmä, jonka jäsenillä on Parkinsonin tauti. Me tutkimme sitä, mikä esiintymisen merkitys heille on. Ilmeni, että esiintyminen syventää taiteen kokemista, kun mukaan tulee vuorovaikutus ryhmän ja yleisön kanssa. Kokemus on erilainen kuin vaikkapa tanssitunnilla.  

Yksi iso asia oli vastuunotto itsestä ja ryhmästä, sekä mahdollisuus löytää uusi kieli, jolla ilmaista itseään ilman rajoitteita. Osallistujat kertoivat, että vaikka heidän fyysinen toimintakykynsä saattaa sairauden edetessä heiketä, se ei rajoita taiteellista ilmaisukykyä. Päinvastoin he kokivat, että heidän ilmaisuvoimansa taiteilijoina saattoi jopa kasvaa.  

Tanssia ja tutkimusta Neuroliiton kurssilla 

Pohjolalla on parhaillaan käynnissä Koneen Säätiön rahoittama nelivuotinen tutkimushanke, jonka yhtenä osana on tanssi neurologisten sairauksien kuntoutuksessa. Koneen Säätiön rahoittamassa tutkimuksessa Yksi tutkimuksen osa toteutetaan Neuroliiton sopeutumista tukevan kurssin yhteydessä ensi syksynä: tutkimusryhmänä ovat MS-tautia tai harvinaista neurologista sairautta sairastavat.  

Tutkimuksessa tarkastellaan tanssin luomia henkilökohtaisia kokemuksia sekä sen vaikutusta kuntoutujan toimijuuteen ja identiteettiin. Tutkimuksen sisältönä ovat tanssiminen, kirjeen kirjoittaminen, ryhmäkeskustelu ja digitaalisen tanssiteoksen valmistaminen 3D-liikekaappausmenetelmällä.  

Neuroliiton kuntoutussuunnittelija Pirkko Hämäläinen on kurssista innoissaan. Hän kertoo, että Neuroliiton jäsenistössä on pitkään ollut toiveita, että tanssi tulisi vahvemmin mukaan kurssitarjontaan. Hän uskoo vahvasti kurssin vaikuttavuuteen. 

– Sopeutumista tukevien kurssien tavoitteena on osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen ja se mahdollistuu tässä upeasti. Tanssi mahdollistaa vuorovaikutuksen ryhmässä ja se voi välittyä siirtovaikutuksena kuntoutujan arkeenkin.  

Toinen tärkeä osa on kuntoutujan identiteetin rakentaminen: puhutaanko minusta sairastavana vai minusta toimijana? Määrittävätkö ihmistä hänen rajoitteensa vai kaikki se, mikä hänelle on mahdollista? 

Hämäläinen ennakoi, että osa ihmisistä saattaa aprikoida, voiko osallistua tanssikuntoutukseen jonkin fyysisen rajoitteensa vuoksi. Kurssille osallistumiseksi kuntoutujan on päästävä lattian tasoon ja sieltä ylös itsenäisesti, muita fyysisen pystyvyyden reunaehtoja ei ole.  

– Tanssiahan voi vaikka istuessaan. Tai voi käydä niin, että tulee tarve pysyä paikoillaan ja silloin liikkeensä voi rajata niin. Se on sallittua. Me ohjaajina kuljetamme jokaisen osallistujan turvallisesti tanssin maailmaan, hän lupaa.