Keliakia ja MS-tauti – Altistaako yksi autoimmuunisairaus toiselle?
Kysymys: Hei, minua kiinnostaa, onko yhtä autoimmuunisairautta, erityisesti keliakiaa, sairastavalla suurentunut riski sairastua MS-tautiin? Törmäsin tällaiseen artikkeliin Duodecim-lehdessä: Autoimmuunitauteja sairastavilla...
Kysymys: Hei, minua kiinnostaa, onko yhtä autoimmuunisairautta, erityisesti keliakiaa, sairastavalla suurentunut riski sairastua MS-tautiin? Törmäsin tällaiseen artikkeliin Duodecim-lehdessä: Autoimmuunitauteja sairastavilla on todettu keskimääräistä enemmän keliakiaa. Juttu on melko vanha, vuodelta 2002.
Monella MS-tautia sairastavalla, kuten minullakin, on erinäisiä vatsaoireita ja olen pohtinut, voisiko taustalla ollakin keliakia? Keliakia aiheuttaa hoitamattomana imeytymishäiriöitä, jolloin esim. rauta tai B16 eivät imeydy. Raudanpuutos puolestaan aiheuttaa mm. fatiikin kaltaisia oireita.
Keliakiaa tai rautaarvoja ei MS-potilailla suostuta neuropolilla tutkimaan. Olenkin hakeutunut testeihin yksityiselle puolelle. Voisiko keliakian seulonnasta MS-potilailla olla hyötyä? Voisivatko esimerkiksi uupumusoireet olla osittain keliakian aiheuttamia?
Vastaus: Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä. Keliakia on autoimmuunitauti, jonka aiheuttaa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä gluteeni. Henkilöillä, jotka ovat perinnöllisesti alttiita keliakialle, gluteeni saa aikaan ohutsuolen limakalvon tulehduksen, jonka seurauksena limakalvon suolinukka vaurioituu. Keliakia voi aiheuttaa monenlaisia oireita, mutta se voi olla myös hyvin vähäoireinen.
Vatsaoireiden, kuten pitkäaikaisen ripulin ja imeytymishäiriöiden lisäksi hoitamaton keliakia voi aiheuttaa esimerkiksi hampaiden kiillevaurioita, nivelkipuja ja neurologisia oireita. Noin kymmenesosalla aikuisista keliaakikoista esiintyy kutiavaa, rakkulaista ihottumaa, ns. ihokeliakiaa.
Tällä hetkellä keliakian ainoa tehokas hoitomuoto on pysyvä, täysin gluteeniton ruokavalio. Viime vuonna julkaistun lääketutkimuksen lupaavat tulokset antoivat kuitenkin toivoa siitä, että tulevaisuudessa gluteenin keliaakikoille aiheuttamaa limakalvovauriota voisi olla mahdollista estää lääkehoidon avulla.
Perintötekijät selittävät osan keliakian riskistä, joten keliakiapotilaan ensimmäisen asteen sukulaiset eli vanhemmat, sisarukset tai lapset ovat taudin riskiryhmää. Kuten kysyjän mainitsemassa Duodecim-lehden artikkelissa todetaan, myös jotakin autoimmuunitautia sairastavilla on todettu keliakiaa tavallista useammin. Erilaisia autoimmuunisairauksia tunnetaan useita kymmeniä, mutta vain osaan näistä on todettu liittyvän kohonnut keliakiariski. Autoimmuunitaudeista etenkin tyypin 1 diabetes, Sjögrenin oireyhtymä, autoimmuunipohjainen kilpirauhastauti ja maksan autoimmuunisairaudet lisäävät riskiä sairastua keliakiaan.
Kysyjä oli kiinnostunut erityisesti siitä, onko keliakiaa sairastavilla henkilöillä suurempi riski sairastua MS-tautiin. Asiaa ei käsitelty kysyjän viittaamassa artikkelissa, mutta näiden autoimmuunitautien välistä mahdollista yhteyttä on tutkittu kansainvälisissä tutkimuksissa. Ruotsissa ja Tanskassa tehdyissä suurissa rekisteritutkimuksissa keliaakikoilla ei esiintynyt MS-tautia muuta väestöä enemmän.
Kumpaankin tutkimukseen osallistui yli 10 000 keliaakikkoa, joten tutkimusten tuloksia voitaneen pitää melko luotettavina. Myös Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa MS-taudin todettiin olevan yhtä yleinen keliaakikoilla ja kontrollihenkilöillä. Keliakiaa sairastavilla henkilöillä ei siis näyttäisi olevan suurentunutta riskiä sairastua MS-tautiin.
Onko MS-tautia sairastavilla henkilöillä sitten enemmän keliakiaa kuin muulla väestöllä? Tanskalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin 12 400 MS-tautia sairastavan henkilön suhteellista riskiä sairastua yli 40 eri autoimmuunitautiin,
MS-potilaiden keliakiariski ei ollut suurentunut muuhun väestöön verrattuna. Vastaavasti Englannissa tehdyssä tutkimuksessa keliakiaa esiintyi vain alle yhdellä prosentilla tutkimukseen osallistuneista MS-potilaista. Keliakiaan liittyviä vasta-aineita mitanneiden tutkimusten tulokset eivät myöskään viittaa siihen, että MS-tauti lisäisi riskiä sairastua keliakiaan. Näiden ja muiden asiaa käsitelleiden tutkimusten perusteella keliakia ei vaikuttaisi olevan sen yleisempää MS-potilailla kuin muullakaan väestöllä, jolla keliakiaa esiintyy kahdella henkilöllä sadasta.
Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella voi pitää melko epätodennäköisenä sitä, että MS-tautiin yleisesti liittyvien vatsaoireiden, kuten suolen toimintahäiriöiden ja ummetuksen, tai fatiikin eli toimintakykyä haittaavan uupumuksen taustalla olisi hoitamaton keliakia.
MS-tautia sairastavilla henkilöillä keliakiaa on syytä epäillä samoilla perusteilla kuin koko väestöllä. Tällä hetkellä keliakian väestöseulontaa ei suositella, koska sen hyödyistä ei ole riittävästi näyttöä.
Gluteenittoman ruokavalion vaikutuksista MS-taudin tautiaktiivisuuteen tai oireisiin ei tällä hetkellä ole saatavilla luotettavaa tutkimustietoa. Gluteeniton dieetti voi vähentää kuidun ja mineraalien saantia ja lisätä sokerin käyttöä, joten asiantuntijat varoittavat siirtymästä siihen liian herkästi.
On lisäksi tärkeää huomioida, että keliakiaa epäiltäessä gluteenitonta ruokavaliota ei tule aloittaa ennen diagnostisia tutkimuksia, koska gluteenin käytön vähentäminen voi johtaa väärään negatiiviseen tulokseen.
Maija Saraste, FT, tutkija
Neurokeskus, TYKS,
Kliiniset neurotieteet,
Turun Yliopisto ja
Turun PET-keskus
